Sininen Sopukka Shop

28.3.2015

Pääsiäinen ovella

Olen tämän viikkoa kuunnellut tiedusteluja, milloin pääsiäiskoristeet voi ottaa esille. "Jahka siivotaan" Tänään kissat kipaisivat sisälle, kanat kiipesivät orrelle ja kaksikymmentä vuotta sitten, tuoreena vaimontekeleenä, maalaamani kananmunat etsivät itselleen kanan ja kukon, joiden viereen käpertyä.


Huominen palmusunnuntai on valloittanut tupakeittiömme ääriään myöten; kreppipapereita, höyheniä, pajunvitsoja, teippiä, rautalankaa ym. Ihana värikäs sekasotku jalostuu piiperoisen käsissä kauniiksi virpomavitsoiksi. Kaksi päivää on vierähtänyt ahertaessa ja jokainen oksayksilö on tarkan mietinnän tulos. Toivon huomiselle lempeitä tuulia ja pieniä auringonsäteitä virpojien iloksi.

25.3.2015

Puvustukset muistoissain

Kiinnostukseni vaatteisiin heräsi jo lapsena, kun katselin äitini valmistautumista juhliin tai jopa kauppamatkalle: huulipunaa huuliin, hiukset ojennukseen ja arkivaatteissakin näytti kauniilta. Lähestyessäni teini-ikää televisioelokuvat ja -sarjat herättelivät minut ajatukseen millaista voikaan olla.

Puvustus ja tunnelma sarjassa Mennyt maailma on syöpynyt mieleeni. Kuinka sarjassa on hyvin kuvattu uuden ajan, 1920 -luvun, koittaminen. Downton Abbey hätkäytti myös puvustuksellaan, pitäytymällä kunkin aikakauden ominaispiirteissä. Valtava työ pukusuunnittelijalla. Ehkä musiikki sarjassa Kunnes jälleen tapaamme on jättänyt muistijäljen sota-aikaisesta pukeutumisesta. Ei niin hohdokasta, mutta lentäjien nahkatakit olivat komeita. 

Nykyään en jaksa seurata sarjoja, mutta tänään tapahtuu poikkeus - Penny Dreadful. En ole kauhun ystävä, mutta ajattelin uhrautua, koska puvustus näyttää kiinnostavalta. On kyse ammattitaudista, johon ei ole parannuskeinoa. Olen potenut tätä tautia siis lapsesta lähtien: tuijotellut kankaita, saumoja, tyylejä. Harrastuneisuuteni ei kuitenkaan näy ylläni, pukeudun kotiäidin sotisopaan: farkkuihin ja trikoopaitaan. Mutta - ajatuksissani liidän tanssilattialla silloin, kun valssi oli uusi muotitanssi tai vispaan charlestonia helmikirjailtu puku ylläni helisten. 

 
Jos jotain vispaan, niin synttärikakkuihin kermat. Yksi kakku juuri syttymässä loistoonsa.

21.3.2015

Vapaat veet

... eli vedet. Kun päänsä ovesta ulos tönäisee, kuuluu vaimea solina tonttimme rajalla kulkevasta ojasta. Vesi on metsästä tulevaa sulamisvettä, joka jatkaa ojaamme pitkin isompiin ojiin, joista Kymijokeen ja lopulta Suomenlahteen. Koska maa on vielä routainen ja luoteistuuli puhaltelee viileää, on ojaveden kantena riitteinen jää, hento ja läpikuultava. Ei meidän tarvitse maailman ääriin matkata nähdäksemme pieniä ihmeitä. 

Eilen Yle Kymenlaakson uutisissa oli juttu valokuvaharrastajasta, joka on kietonut  Instagramyleisön sormensa ympärille. Nuori mies söpöjen eläinkuvien takaa käyttää harkiten Pavlovin teoriaa, tarjoten oraville pähkinäherkkuja. Mieluummin minä katselen keksiä nakertavaa oravaa kuin haaskasta kinastelevia susia. Onnea alkavalle uralle! 

Aaltopitsiä

11.3.2015

Balettia suksilla

"Must on tullu - urheiluhullu", väliaikaisesti. Ampumahiihdon maailmanmestaruuskisat kotinurkilla Kontiolahdella ovat istuttaneet minut, TV urheilua kaikin puolin välttelevän, television ääreen seuraamaan uljaita urheilijoita. Kuinka liikuttavaa oli seurata Venäjän edustajan matkaa maailmanmestariksi. Hänestä huokui luja tahto ja päättäväisyys, periksiantamattomuus, harjoittelukilometrit ja ystävällinen hämmennys ja nöyryys, aito ilo saavutuksestaan. Urheilija urheilee ensisijassa itselleen ja siinä ohessa hieman yleisölle. Muu teollisuus siinä ympärillä on taloudellisista syistä nykyään pakollinen, mutta juuri se syy etten tavallisesti penkkiurheile. 

Kuvassa on palkinto oman urheilu-urani huippuhetkestä, n. viisi vuotiaana, ensimmäisessä hiihtokilpailussani, sijoituin toiseksi. Huutojoukot ladun varrelta ovat kertoneet myöhemmin, että mahdollisuus voittoon oli myös olemassa. Kohteliaana ja ystävällisenä lapsena en kuitenkaan tohtinut huutaa "latua", kuten siihen aikaan yksilatuisella baanalla oli tapana. Edessäni hiihtänyt Tiina hiihteli hiljalleen ja ihaili matkan varrella latumerkkeinä olevia värikkäitä kreppipapereita. Tulimme maaliin yhteistuumin peräkanaa. Vaan lusikka on vielä tallessa yli neljänkymmenen vuoden jälkeen. 


Toivon urheilun iloa sekä lapsille että huippu-urheilijoille ja kaikelle väelle siinä ohessa.

8.3.2015

Voi namu

Kevään ensimmäinen kasvimainos ilmestyi postilaatikkoomme, ihanaisia kukkasia lehtensä tulvillaan. Voin jälleen aloittaa puutarhahaaveilun - usein myös jää huokailuksi ja haaveiksi. Sitä tuleva kesä ei kuitenkaan vielä tiedä eli suunnitelumyssy päähän. Etupihan muuttaminen, kuivuutensa vuoksi, kivikkohärpäkkeeksi on ensisijainen unelmoinnin kohde. Josko saisin muun perheen myös huomaamaan kivierämaan kauneuden. 

Olisiko tästä ideakuvaksi 

Katariinan Meripuisto, Kotka