Sininen Sopukka Shop

31.1.2014

YSTÄVÄ VAI EI

Kuka sinä olet?                                                              
KAVAHDUS
Minä olen Unelma ja tässä on pikkuveljeni Toivo.
NOKAN NOSTALLUS
Leikitäänkö?
KATOAA AUTEREESEEN
Ei ollut tintistä kaveriksi.


Sanan säilä sivaltaa
korsi maahan katkeaa
Tyytyväisyys naamallaan
etsii uutta uhriaan.


Puristettu, litistetty
kuution muotoon kutistettu
Kulmat pystyssä
odottaa uutta iskua.

Tekstit kirjoitin n. kolme vuotta sitten, mutta ei ole lasten elo vieläkään kuten kokismainoksessa. Näitä mietin neulomisen lomassa. Vaan ulkona on onneksi ihana aurinkoinen pakkaskeli.

23.1.2014

HERKKUMOOTTORI

Herkkumoottori langoilla.

 
Tylsää - rauhassa, ajatuksissaan - luksusta
 
Liikkuva kuva nykymuodossaan väsyttää silmät eivätkä aivot jaksa reagoida. Olen kiinnittänyt huomiota lasten elokuvissa kuvan muuttuneen Nalle Luppakorvan rauhallisuudesta silmille syöksyvään tykitykseen. Itse pidän enemmän viipyilevistä tarinoista.
 
 
ps. oman videoni jälkeen näkyvät kaupanpäälliset tulivat pyytämättä. Jättäkää huomioimatta.

21.1.2014

LIHAPATAA PAKKASELLA

Kotiäiti-yrittäjän elämän ilostuttajat ovat uuniin heitettävät ruoat (vai kirjoitetaanko nykyään jo ruuat). Perhe, ehkä yrittäjäkin, on ajallaan ruokittava. Ruoka valmistuu itsestään ja tämän ajan voit hyödyntää muuten. Esimerkiksi istumassa pöydän ääressä sylinä, kun ekaluokkalainen tekee läksyjään.

Tänään meillä syödään karjalanpaistia. Mitä muutakaan karjalaisilla juurillani. Oikeaoppiseen karjalaiseen lihahaudutukseen eivät kuulu porkkanat, mutta uunissa pitkään kypsyneet ovat herkkuani. Historiajöpötykseni on sitä astetta, että vieraiden kummastukseksi, paistin mausteena ovat kokonaiset pippurit. Teinipoika kerran hätkähti kipakkaa makua suussaan ja tiedusteli miksen käytä rouhetta tai jauhetta. Kokonaisia ovat esiäiditkin käyttäneet ja niitä voi syödessä siirrellä sivummalle :)

Kasarihenkisessä kuvassa, uuniin matkalla, elämän helpotus.

20.1.2014

TYKKÄÄTKÖ?

Nelivuotiaana jouduin muutamia kertoja piileksimään isäni selän takana, kun eläkkeelle jäänyt kyläkoulun opettaja ystävällisesti tiedusteli: "Oletko minun tyttöni ainakin tämän verran?" näyttäen sormillaan pientä mittaa. Muistan suru kurkkua kuristaen ajatelleeni, että en ole - olen isän ja äidin tyttö.

Nyt minun pitäisi olla koko maailman tyttö. En kykene taipumaan vaatimuksiin, mitä yrittäjän tielleni kompasteltavakseni asetetaan. Olen vuoden verran seurannut kuinka yrittäjät alentavat hintoja ja järjestävät arpajaisia saadakseen vastalahjakseen lisää tykkääjiä ja heistä mahdollisia asiakkaita. Seuraavassa lauseessa murehditaan kuinka asiakkaat markkinoilla ilkeävät tinkiä hinnoista. Siihenhän he tykkääjinä ovat oppineet!

Helppoheikeistä parhain oli kaksi kertaa vuodessa kotikaupunkiini markkinoille saapunut paperikauppias. Lumoutuneena seurasin kuinka hän kovaan ääneen koilottaen lätki paperilehtiöitä korkeaan pinoon ja "kynät vielä kaupan päälle". Paperit olivat huonolaatuisia, eivätkä kynät toimineet kunnolla, mutta oli hieno esitys.

Tämä vuodatus siitä syystä, että ilmoitettu on:

Facebookissa on jaettava, ei ainoastaan tykättävä ja julkaistava seksiä, että kauppa käy. Hoh hoijaa.

Pika ostos, pika paketti, pika palautus, pika suhde, pika näkyvyys ja pika unhola. Olen liian hidas moiseen. Jatkan vastarannan kiiskenä uiskentelua. Edelleen tykkään mummoista huiveineen.

 

18.1.2014

KESÄNEITO

Kissankello tanssiin lähti, karkeloihin karkasi
Harakan- ja peurankello seuratanssit taitavi

Metsäniitty lainehtiva kesänäyttämönä on
Kellot kilkkaa, sirkat soittaa
Juhlahumu vallaton

Marjamättäät kohisevat:
"Kissakello tullut on!"
Suloisena, keinuvana tanssii jenkan poljennon

Illan viittaa levittämään leivot lentää livertäin
Unten maille juhlaväki hiipii helmat uuvahtain



Kesäneito -loru ja huivimalli syntyivät jo muutama vuosi sitten, mutta vasta nyt tartuin tämän osalta puikkoihin. Huivi on erittäin nopea ja helppotekoinen. Väritykseltään ja viimeistelyltään helposti muokattavissa mieleisekseen. Huivin ohje on saatavissa PDF -tiedostona.

14.1.2014

NARSKUU

Narskuu viimeinkin - kannan alla. Luvatut pakkaset saapuivat auringon kera. Geenini hykertelevät.


Uusi neulemalli kolkuttelee jo puikkoja kevät ja kesä mielessään. Saattaa olla jo pian täällä, ellei lumikerros vankkene.

13.1.2014

UNISUKKA

Unisukkani on Novitan bambu -langasta (50% bambu-viskoosi 50% puuvilla) neulottu sukka nukkujalle. Olen miettinyt sukan rakenteet omien tarpeitteni pohjalta. Sukka on sileää neuletta ja se tuntuu sileältä myös jalassa. Materiaali on sopivasti lämmittävä ja hengittävä. Sukan varsi ei ole liian pitkä, ei kiristä ja varren suu on löysempi, että sen voi tarvittaessa unissaan helposti potkaista pois. Varsi on myös takaa pari kerrosta korkeampi, että se näyttää kauniilta jalassa. Kärkikavennuksen säteet kuvaavat unien pyörteitä. Perussukan kauneus on sen viimeistellyissä yksityiskohdissa.


Ohjeen saat halutessasi, ilmoittamalla minulle sähköpostiosoitteesi.
Langan olen valinnut helppotavoitettavuuden mukaan.(Ei ole lahjottu mainos!)

12.1.2014

TUULETELLAAN

Viimein pikkupakkanen! Olohuoneen seinä hohtaa uutuuttaan ja odottaa saako jotain kantaakseen. Elvi -mummon ryijy ulkoilee ja nauttii pakkaskelistä. Saa nähdä palaako se entiselle paikalleen vai matkaileeko muualle. Valitettavasti lunta ei ole niin paljon, että ryijylle voisi antaa lumi+harja pesun. Mutta hyvä näinkin, pitkä päivä pakkasessa .

11.1.2014

KEHRÄÄJÄ

Vielä 1900 -luvun alkuvuosikymmeninä kaupunkimaiseen asumiseen kuuluivat kotieläimet esim. possut, lehmät ja lampaat. Nämä hyötyeläimet olivat elinehto ruokittaessa suurperheitä. Äitini on kertonut omalla perheellään olleen possu, kaneja ja joskus myös lammas.

Kaupunkiväestö työskenteli kodin ulkopuolella ja sai tekemästään työstä palkan, millä pystyi ostamaan mm. palveluita. Ammattimiehet löytyivät naapurista, koska väestö oli usein maatalossa syntyneitä ja monenlaiseen työhön tottuneita.

Äitini mummo, Annastiina, asui äitini naapurissa. Kaikki naapuruston naiset eivät kehränneet itse, vaan toivat lampaansa villat Annastiinalle kehrättäväksi. Hän on ollut taitava rukin käyttäjä, mutta onko tällä tavalla huolehdittu myös naapurissa asuvasta vanhuksesta. Itsenäinen asuminen on ollut mahdollista niin kauan, kun on hieman pystynyt työllään tienaamaan. Oma mummonikin saattoi vielä sanoa, että "kohtahan sitä sinne kunnalliskotiin joutaa". Opin, että se oli jotain kamalaa. Vaikka todellisuudessa 70 -luvun vanhainkodit olivat jo melko nykyaikaisia.

Itse olen Annastiinan kanssa samoilla urilla, yritän kätteni työllä pitää "kunnalliskoin" ovet vielä kaukana.

9.1.2014

VINKSALLAAN


Tiedä enää kenen kello on sekaisin. Työhuoneeni ikkunan takainen maisema ei ainakaan osaa päättää mitä aikaa näyttäisi. Liekö tästä johtuen, kun langatkaan eivät halua järjestyä niin kuin toivoisin. Onneksi ensi yölle on lupailtu revontulia myös etelään.

8.1.2014

TESTING

Valmistan kappalemäärältään pieniä sarjoja, talveksi neuleita ja kesäksi pellavaa. Määrien ollessa pieniä, pystyn nopeisiin päätöksiin. Vuoden 2014 kesämalliston suunnittelu on tällä hetkellä testausvaiheessa ja talvi 2015 suunnitelmissa. Muotimaailma elää jo vuotta 2016 ja värit on päätetty jo vuosiksi eteenpäin. Minun ei tarvitse hätäillä.  Ajaton ajatteluni mahdollistaa nykyisen muotoisen toimintani. Jatkan valitsemallani tiellä ketjuliikkeitä vältellen, pitkäikäisiä tuotteita valmistaen.

 
Kesätestin testikerät.
 
 
Yölliset rätit peittivät maiseman työhuoneeni ikkunan takana. Sisäinen kelloni sai rauhan.

7.1.2014

KUMMEKSUTTAA

Maailmamme on kummallinen. Kirjoitan julkitekstiä ja sitä lukee ihminen toisella puolella maapalloa. Itse istuskelen omassa kotelossani, historian havina harteillani, mutta kuitenkin pienesti mukana tässä ajassa, koneella istuissani.

Muutama viikko sitten minulle kerrottiin, että kirjoitan blogia. Enhän! Minä päivitän yritykseni www -sivuja! Mokomat olivat olleet hunningolla jo yli vuoden, kun en itsekseni osannut koodata ja apulaiseni oli omissa töissään kiireinen. Tuumailin, että näillä nurkilla osaisin omineni jotenkuten hääriä. Käärin www -sivuni pakettiin ja siirsin Sinisen Sopukan bloggeriin. Olin iloinen, kun tuotekuvat saivat tarinan ympärilleen. Vasta saatuani oman sivustoni melkein julkaistavaan muotoon, tutustuin muutamiin blogeihin. Aivan nurinkurista toimintaa!

Kone kehottaa minua laajentamaan yleisöäni ja keskustelupalstoilla asiantuntijat antavat ohjeitaan. Kaikki tämä on niin kaukana omasta maailmankuvastani, etten osaa kantaa murhetta moisesta. Tällä tavalla kulkien minulla on mukavaa ja on ihana nähdä, kun joku on oikeasti käynyt kurkkaamassa "blogiani". Vähän sama tunne, kun seiskaluokkalaisena katsoin englannin opettajani käsissään heiluttamia papereita, joista yksi tipahti minun kouraani. Uusi kirjeenvaihtokaveri.
Kiitos sinulle, joka olet eksynyt sivulleni.

6.1.2014

LEPOPÄIVÄN RATOKSI


 
Tämä taideteos on koristanut olohuonettamme muutaman vuoden ajan. Nyt ajattelimme taiteilijoiden kasvaneen jo niin, että taidetta voi tehdä muuhun kuin seinän paperiin.
 
Siksipä
 
 
lepopäivä kuluu tapetteja irrotellessa. Huomenna jälleen neuloja palaa työnsä ääreen.

4.1.2014

POTSI PARKA

Ahkerat kädet tovin touhusivat.
Ilmeen iloisen Potsille muotoilivat.
Illalla ikkunasta vilkuttaa.
Hyvää yötä Potsille toivottaa.

Aamu katala totuuden toi.
Lumi sulaa,
ei näin olla voi!

Suru silmässä ulos rientää.
Potsi paran tutkaillen kertää.
Vielä hengissä,
vahinkoja vähän
Mikä avuksi murheeseen tähän?

Kelkkakeli kipakka!
Siitä pitäisivät Potsi ja Pirpana.