Neuleen tie

 

Ajattelin tätä työtä tehdessäni kuinka paljon mutkia sen matkalla on tähän saakka ollut. Lampaista pidetään huolta, vuodesta toiseen. Ne saavat hyvää ruokaa, vettä juodakseen, seuraa toisistaan ja parturoinnin aina ajallaan. Villat lajitellaan, puhdistetaan ja pakataan matkaan kehräämölle. Siellä lajitellaan, puhdistetaan, värjätään, vyyhditään ja pakataan. Värikartat on suunniteltu kuten myös vyötteet. Puuhaa on paljon, kun valmiit langat lähetetään maailmalle ja lankakaupan kautta lankavyyhti on minun pöydälläni. 

Neulemallit eivät synny itsestään, vaan ne saattavat herättää keskellä yötä ajatukseen uutukaisesta. Mustat muistikirjani saavat täytettä, piirrän kaavan, teen mallitilkku, mittaan ja sommittelen.  Aloitan työn käsin puikoilla neuloen ja viilaan tarvittaessa kaavaa, neulemallia. Kun työ on puikoteltu loppuun, päättelen langat ja höyrytän työn. Jos mallissa on villakirjontaa, on sen vuoro seuraavaksi ja jälleen höyrytän. Kirjoitan tarinan, hoito-ohjeen ja muut viimeistelyyn tarvittavat. Viimein Sopukan Soma on kuvausta vaille valmis. 

Kuljetan tuotteen myyntipaikalleen ja siellä se täpinöissään odottaa uutta pitkäaikaista ystävää. Kuinka pitkä ja vaiherikas tarina siitäkin suhteesta muodostuu. 

Käsintehty ei synny itsestään eikä sormia näpsäyttämällä. Neuleen pitkä tarina on arvo, jota kannattaa vaalia. Kuinka ihana on nähdä tekemiäni tuotteita katukuvassa, yllänne, uudet tarinat repussaan. 

Kiitos teille 💚

Sinisen Sopukan Minna