Pieni särkynyt sydän - Dicentra formosa

 Aluksi oli mustaa ja valkeaa lankaa, 2,5 puikot ja ajatus. Halusin itselleni neulepaidan, joka olisi mitoitukselta niukahko 1950 -luvun henkeen. Mielessäni väikkyi kuva aikakauden urheiluasusta talviaikaan eli hiihtohousut, monot, anorakki tai neule. Sen jälkeen ajatukseni kulkivat Norjaan ja laatikkomaiseen hartiaseutuun. Tipluja, ehdottomasti. Hihat toivoin olevan hieman pussimaiset. Piirsin kaavan omilla mitoillani ja neuloin mallitilkun suuntaa antavalla kirjoneulekuvioinnilla. Työ saattoi alkaa ja matkan varrella mallitilkun kuviot unohtuivat eikä kaavaakaan niin säntillisesti tarvinnut noudattaa, olinhan lomalla.

Paidan valmistuttua katselin miehustan kuviointia ja se kertoi minulle tarinan. Tarinaa en tehdessäni osannut odottaa. Helmassa on tarinan alku, multava maa juurineen kukkamaan alla. Kukkapenkissä muiden kukkien lomassa kukkii pieni särkynyt sydän, repaleisena ja hieman vinksallaan. Nurmikenttä on täynnä pieniä lemmikkejä ja pihan perällä, aidan edessä kasvaa komeasti järjestyksessä ukkolaukat. Aidan takana avautuu vielä siloposkinen niitty.

Valkea rimpsu pääntien reunassa ei ollutkaan niin kiva kuin ajattelin ja sen ajattelin vielä muuttaa. Muuten olen tyytyväinen neuleeseeni. Matka ajatuksesta valmiiksi tuotteeksi oli tällä kertaa tällainen.

Toivotan teille ihanaa alkavaa vuotta ja paljon haleja, kun jälleen voimme. 

I had some black and white yarn and a thought. This sweater saw daylight today. I'm pleased. I so seldom make something for myself. My idea was to make a sweater with a hint of 1950's and some Scandinavian touch in the pattern. 

I wish You a Happy New Year!