Sininen Sopukka Shop

11.9.2015

Saimme apua

Oli sota-aika ja pula oli kaikesta: ruoasta, vaatteista, kengistä - kaikesta. Myöhemmin on puhuttu Amerikan paketeista, mutta me saimme paketin Norjasta. Koululle niitä tuli ja me saimme kutsun tulla pakettia hakemaan. Paketti purettiin koululla ja siinä oli vaatteita ja ruokasäilykkeitä sekä kirje lähettäjältä. Opettaja luki kirjettä, muttei sitä aivan ymmärtänyt, koska se oli kirjoitettu vieraalla kielellä. Hedelmäsäilykkeet opettaja otti itselleen sanoen, ettemme me niitä ymmärtäisi syödä. Tuntui kuitenkin hyvältä, kun joku, jossain kaukana, oli ajatellut meitä.

Ilmeisesti Norjaan oli lähetetty paluupostia, koska äitini sai uuden viestin ollessaan jo aikuinen ja perheellinen. Kirjeen, valokuvan kera, oli lähettänyt nuori nainen, jonka täti oli alkuperäisen avustuspaketin lähettäjä. Valokuvassa nainen hymyilee kuvaajalle taustanaan tuulinen tunturi. Äitini ei ryhtynyt kirjeenvaihtoon, mutta valokuva on vieläkin tallessa hänen valokuva-albumissaan.

Yli seitsemänkymmentä vuotta sitten me suomalaiset saimme apua lähimmäisiltämme läheltä ja kaukaa. Nyt voimme itse auttaa päivittäin, pienillä teoilla - joskus riittää ystävällinen hymy.

2 kommenttia:

  1. Koskettava muisto! Täyttä asiaa... Ja kun jokainen auttaa vähän, siitä tulee iso apu.
    Suloinen hymy! Rapanaama vai lakritsinaama!! Kaunista ja lämmintä syyskuun jatkoa, Minna! Päivikki

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tutustumisretki rapakon ihmeelliseen maailmaan :) Aurinkoista viikonloppua sinulle!

      Poista

Sopukan supinoita