Sininen Sopukka Shop

25.8.2015

Koukussa - hooked

Reilun vuoden tauon jälkeen ajattelin, että nyt minulla on rippunen aikaa uhrattavaksi Pinterestin maailmaan. Rippunen ei nyt meinaa riittää, kun jumitin itseni mielenkiintoisten asioiden äärelle. TV -sarja Outlander on tehnyt minuun vaikutuksen musiikillaan ja puvustuksellaan. Tarina on hieman höttöinen, mutta kokonaisuus istuttaa minut torstai-iltaisin omaan maailmaani. Vasta tänään tajusin, kuinka elävän kuvan voima on vahva kautta maailman. TV -sarjan innoittamina suunniteltuja neulemalleja! Ilmiö on ollut minulle tuttu jossain aivojeni perukoilla - nyt silmäni avautuivat tähän päivään. Erityisen mielenkiintoista.

Ja eivätkö Triangeli ja Ranteinen istu erityisen hyvin vuosisatojen takaiseen Skotlantiin :)



19.8.2015

Retuperän ryteikkö

Jostain syystä, hiippaillessani pihamme reunamailla, mielessäni soi vappumusiikki yhdeksänkymmentä luvulta. Vapaat palomiehet puhaltelivat tarkasti suunnitellun vinoon säveliä, jotka kuitenkin hyvin klassikoiksi tunnisti. Sama tilanne on kukkapenkeissäni - vinossa ja solmussa keskenään, kuitenkin tunnistettavissa - istutukseni. Hotsitus on puuhannut toisaalla. Tänä aikana esimerkiksi pähkinä on hötveltänyt kasvaa niin, ettei meinaa ohi mahtua. Kurinpalautusta tekijälle ja tehtävälle!


 Luumuraakileita.

15.8.2015

Mikä päivä!

Säänsä puolesta omituisen kesän jälkeen - mikä päivä! Aurinko lämmittää, tuuli leyhyy, on lauantain rauha puuhastella yhdessä. Minä kupisen marjapensaan syövereissä ja mehumestarini valvoo keräyksemme tulosta. Piiperoiset lähtivät juuri uimaan ja rock konsertti hiihtostadionilla, metsän takana, on suonut ihan kuunneltavia säveliä. Tällaisina muistan ne kuuluisat lapsuuden kesät. Viinimarjan lehtien ja mehun tuoksu antavat pontta tälle mielikuvalle.

Ja kaiken kesäisyyden lisäksi on seitsemästoista hääpäivämme. Kumman kauan on jo kulunut :) 

Omppu pomppu palleroinen - yksi harvoista. 
 Viinimarja kasvaa minua korkeampana. Kuvassa taustalla pähkinän punainen lehti.

7.8.2015

Väriterapiaa

Pihan kukkaset ovat ihania. Siellä ne plopsahtelevat ilmoille omia aikojaan, vaikka puutarhuri ei tikkua ristiin laittaisi. Harvinaisen kesäisenä iltana kävin komioita ihastelemassa. Keväällä asettamani aita on pitänyt, vanhoja väripilkkuja on jälleen näkysällä ja kirsikka tuskin jaksaa kantaa marjojaan. Mitähän niille pitäisi tehdä.



 "Täällä naapurin pajupuskassa vienona kukoistan. En ole valloittamassa puutarhaasi, lupaan."

Siskoltani saamat matalat angervot ovat aloittamassa kukintaansa.

5.8.2015

Kesäkujilla - Porvoo

Olisi kuin pala puuttuisi itsestäni, ellen pääsisi ainakin kerran kesässä käyskentelemään vanhan Porvoon mukulakivillä. Tänä aurinkoisena päivänä piiperoiset ja minä piipahdimme Porvoossa. Kotiin ajelimme vanhaa tietä Pernajan, Loviisan, Ruotsinpyhtään ja Pyhtään kautta. Kuinka kauniita keskiaikaisia kivikirkkoja etelärannikolla viliseekään.



 Aurinkopitsiä

3.8.2015

Kesäkujilla kuljeksijan taukopaikat

Tauko, paussi, hengähyshetki - matkaaja osaa valita reittinsä niin, että ihanaisia levähdystuokioita on käsillä sopivin välimatkoin. Murusille murkinaa ja kulkijalle itselleen katseltavaa, ehkä murusetkin oppivat katselemaan.

Matkalla Tampereelle pysähdyimme  Pälkäneelle pienelle herkkutuokiolle. Piirakkapalaa maistellessani  huomasin kuuntelevani Olavi Virtaa, kappaleita mummoni nuoruudesta - olin jälleen aikamatkalla, ihana paikka!

Raahessa yövyimme Villa Sinipursi -lomahuoneistossa. Yö oli rauhallinen Raahen vanhan kaupungin sydämessä. Kaupungin kaavoituksessa on hienosti huomioitu uudisrakentamisen yhteensovittaminen vanhaan rakennuskantaan. Olisin voinut käyskennellä kaduilla kauemminkin.

Oulun ranta-aittoihin tutustuimme kauniissa kesäsäässä. Muita käsityöyrittäjiä on aina mukava tavata.

 
Oulun Nallikarissa voi kiivetä kepoisasti huipulle asti.
 
 
Puukarin pysäkillä Valtimolla sain maistaa niin herkullista raparperipiirakkaa etten ikinä aikaisemmin.

 Lieksan liikennepuisto on vailla vertaa.


 
Vanha Kilkkilä on ehdottomasti valtatieltä poikkeamisen arvoinen kohde. Siellä olisin voinut viivähtää tuokion pidempään, mutta ensi kesänä osaamme paikalle jo vanhasta muistista.

 
Erillisellä matkallamme Lappeenrantaan kiepautimme Pulsan aseman kautta. Voi kuinka jälleen mielihyvähykertely kupli rinnassa.
 
Suomen maantiet ovat pitkiä ja suoria, keskellä metsiä ja tuntuu, ettei sieltä kannonkolosta mitään löydy. Etsivä löytää - rehtejä, aitoja ihmisiä ja näiden ihmisten tekemiä asioita. Asioita, jotka he ovat tehneet niin itselleen kuin muillekin nautittavaksi. Minulla on vielä paljon vierailukohteita varastossa odottamassa seuraavia matkoja. Kuljeskelkaa työki välillä ojan pientareilla ja kurkistelkaa nurkan taakse - siitä tulee hyvä mieli!