Sininen Sopukka Shop

29.6.2015

Poppis Uppis

Hip hei - kesä on meillä!
Sinisen Sopukan
Pop Up Puutarhassa
pellavat ja puuvillat

to 2.7.2015 klo 14-18

 
Sommeenkatu 27, Kotka
Tervetuloa!

25.6.2015

Halaus

Tiedättehän, kuinka pienimmät taaperot hellivät rakkainta pehmoaan: aaaii, söpöily ilme naamalla, rutistavat karvaturrin kainaloonsa ja silittävät pehmeällä poskellaan. Saman käsittelyn toki saavat vanhemmat ja sisarukset ajoittain. Tämä mielikuva tuli mieleeni, kun kuljeskelin pihallamme ihastelemassa keskikesän kukkijoita - aaaii ja olisin voinut vaikka silitellä päivänkakkaroita. Olisiko ensimerkki puutarhahöpertymisestä vai ikävuosien karttumisesta? Ei ehkä kuitenkaan mitään vaarallista. 





21.6.2015

19.6.2015

Have a peaceful midsummertime

Kukkien kera toivotan teille rauhallista juhannusjuhlaa!



17.6.2015

Tuuli

Olen Tuulenpoika, tuntureilla kasvanut. Isäni on Myrsky, tuulikansan kuningas. Yskiessään pellit paukkaa ja aallot vaahtopäinä meriä laukkaa. Äitini on Lounatuuli lempeä. Ei ollenkaan hempeä vaan jämäkän lämmin. Lapsiaan hellii, niin että väki toivoo lounavirran viipyvän pysyvämmin.

Kun tunnet puhurin, pilvivarsani laukkaan kannustan ja vinhaa vauhtia kiidän. Koivurouvain helmoja heilautan, leppälehtiä heläytän ja pensaikossa puhallan. Kukat katsovat kummissaan ja terälehtiään oikovat. Ymmärtävät kuitenkin nuoruutta. En halua harmia tuottaa. Vaihdan varsan lampaaseen. Vauhti vireeksi muuttuu ja tuskin kukaan enää viimalleni suuttuu.

Illan tullen lampaat jonoon asetan - unilaskijat tulla saavat! Varsa ja minä, sukujemme nuorimmat, käymme väsyämme korjaamaan.

Sisareni Tyyni käy yötä valvomaan ja aallot katseellaan laannuttaa. Aalto myöhäinen saa toruja pikkuisen ja liplattaa unten maille. Tyyni tyytyväisenä myhäilee. Yö rauhaisa on.

Huomenna jälleen puhurina puhisen, niin että kuusi kumartaen toivottaa uuden päivän alkamaan.

Tirrinniemessä talvimyrskyn jäljiltä.

15.6.2015

Akku

... on latautunut. Yrittäjä on palannut puuhamaansa ääreen ja ihan pikkuisen vilkaissut työhuoneeseen. Huomenna jos laulattaisi koneiden kuoroa.

Piiperoiset ja minä vaeltelimme kotikonnuilla viikon verran ja nautimme olostamme: lähikauppaan kävellen, polkuautoilla kurvaillen liikennepuistossa, eläimiä, uimarantoja ja läheisiä. Lapsille sellaisia muistoja, joita ei unohda vanhanakaan. 

Hyvää alkanutta juhannusviikkoa! 

Kavereita keskenään.
"Söbiböbi"
Pahnue.
Peikko.
Uimari.

8.6.2015

Kujeilevat kaunottaret

Räiskis, mäiskis räpsin kameroineni menemään. Odottelen iltavaloa ja tuulen tyyntymistä. Tänä keväänä ja alkukesänä saa tyyntä odotella ja hiukset harmaantuu. Käsivaraisesti täräyttelen, kun en viitsi jalustaa mukana kuljetella - varsinainen kuvaaja. Haluaisin upean teräviä, loistavavärisiä, sopusuhtaisia ja sopivasti vinksallaan olevia kuvia. Ehkä opin ja joskus saavutan haluamani - voi viedä aikaa ja kärsivällisyyttä. 

 Olen piikikäs, mutten ilkeä - japaninruusukvitteni, vaalea kukkainen.

Olen sisartani tummempi.
Otin kuvia korvollisen: ei valoa, liikaa valoa, epäterävä ja lopuksi kukat ennättivät kuihtua.
 J. R. Kvitteni veti minua höplästä sen minkä kerkesi.
Lemmikit seikkailevat huojuvassa heinämetsässä. 
Alppiruusumme, talvivauriot anteeksi antaneena, kukoistaa komeasti, ylväänä yksikseen, katsellen yli pihan.
Puna-ailakki on asettunut asumaan jasmikelehtoon, aina ystävänsä yllättäen ja tänä vuonna runsaslukuisena sukuna.


5.6.2015

Ihanata aikaa

Kuteita värkkäsin tänäänkin ja sain ystäväiseni tolkkuamaan lähioksalle sellaisia lurituksia, ettei kukaan muu. En nähnyt laulajaa, mutta jos oikein ajattelen, niin yksi sävelkulku oli kuin kangasta revittäisiin :)

Kuk, kuk, kukkasia - niitä alkaa putkahdella - odotettuja ja odottamattomia. 



Esikoiseni omenapuu ompuista ensimmäisenä kukassa.
 
Akileija kasvaa muurin kolossa - yllätyksekseni.  
 
Vuorikaunokki, myös muurilla, aloittaa kukintaansa.
 

Unikko käärii itseään kukoistamaan.

3.6.2015

Yksi lakana

Eilen oli Unelma Aurinkoinen -päivä, jonka vietin ikiaikaisen hyötyharrasteen äärellä. Leikkasin matonkuteita. Palttina -sidoksinen lakana tarvitsee sakset vain avuksi, loppu suikalointi hoituu repimällä. Lintu- ja haavanlehtikonsertin säestyksellä ja keppariturnajaisia katsellen työ sujui käsiltäni kuin itsestään. Odottelin, josko lintuystäväni nappaisi repeytyvän kankaan äänen lauluunsa, kuten se vastasi minulle, nak, nak, skraak, nak nak, rakennusaikana poistaessani nauloja laudoista. Metsästä kuului kuitenkin ainoastaan tuttuja kesäsäveliä. 

Kankaan repeytymisen ääni heitti minut aikamatkalle: istuimme äidin kanssa kesämökin rantakalliolla matonkudetalkoissa, laineet liplattivat, aurinko lämmitti ja juttelimme harvakseltaan. Sama viipyilevä rauha oli silloin kuin eilenkin.

Matonkudetalkoot asetettakoon vientituotteeksi suomalaisen koulutusjärjestelmän rinnalle :)