Sininen Sopukka Shop

1.4.2015

Karjalan kieli

Eksyin eilen Teema -kanavalle ja hämmästyksekseni siellä oli ohjelma vuodelta 1979. Patakakkonen: Karjalainen paastoperinne. Kuvausryhmä oli saapunut vastavalmistuneeseen Bomba -taloon ja kasannut sinne katsauksen karjalaisesta kulttuurista: ruoka, laulu, soitto, kieli ja tapa toimia. "Suomalaispoijat" olivat varmasti ihmeissään touhukkaiden mummojen vikkelistä käsistä piiraspualikan varressa kuin myös ihanan soljuvasta karjalan kielestä, joka paikka paikoin jäi minultakin ymmärtämättä. Mummot työn ja puheen lomassa tarvittaessa käänsivät sanomansa suomeksi.

Mietiskelin, että kuvaushetkellä mummot olivat asuneet rajan tällä puolen jo yli kolmekymmentä vuotta. Kieli oli säilynyt, mutta kuinka usein aikaisemmin olivat voineet julkisesti omaa äidinkieltään käyttää. Tiedän, että Pohjois-Karjalaan on asutettu paljon karjalan siirtolaisia, mutta en muista lapsena kuulleeni karjalan kieltä puhuttavan. Oma kokemukseni tähän kieleen rajoittuu Darja - ja Ruskie neitsyt, valgie neitsyt -lauluihin, jotka opettelimme kansantanssiharrastuksen yhteydessä. Ja kyllähän värttinän kanssa pellavaa kehräävien mummojen olemuksesta näki, että tilanne oli hämmentävä.

Toivon, että maahanmuuttajat tänä päivänä pystyvät säilyttämään oman kielensä. Itse, maassamuuttajana, huomaan kadottaneeni oman murteeni. Pilkahduksia siitä kuulen kulkiessani omalla murrealueella ja torikauppiasroolissani. Keittiötutkijana voin todeta, että kieli säilyy, heiveröisestikin, jos on joku, jonka kanssa pajattaa omaa murrettansa.

Kuvassa istun Bomban pihalla olevalla kaivolla v. 1979. Partiolaisten Karelia suurleiriltä retkeilimme Pielisen ympäri bussilla. (Kumpparit - kymmenen sateista leiripäivää Kolin metsissä)

2 kommenttia:

  1. Pohjas-Karjalan muakundah sijoitettih äijy Raja-Karjalan rahvastu, eritengi Suojärven voulostin eläjii. Toinah syy sih mikse hyö ei suomelazien keskel paistu omal kielel, oli varavo što heidy riäzitetäh ryssikse (ku hyö vie kaiken lizäkse oltih pravoslaunoit ristikanzat).

    Uuvvet susiedat paistih suomekse, školas opastajat da kai bratanat paistih suomekse, gazietat oltih suomekse - muga mendih dielot što vähitellen muamankieli jäi bokkah, läs unohtuksih.

    Ozakse on vie erähii starikkoi da buaboloi ket maltetah karjalua. On sežo nuorii kuduat tahtotah opastuo karjalan kieleh, kui Suomen muga i Ven'an puolel.

    VastaaPoista
  2. Kiitos viestistäsi. Näinhän se on ollut ja mennyt. On hyvä, että kielen säilymiseksi on tehty työtä kummankin puolen rajaa ja toivon karjalan kieltä puhuvien määrän pysyvän vähintään nykyisellään. Aurinkoista kevään jatkoa :)

    VastaaPoista

Sopukan supinoita