Sininen Sopukka Shop

30.4.2015

Serpentiinejä ja simaa

Aurinkoisen ihanaa vappua! 
 
Munkkien sokeroija poistuu tapahtumapaikalta :) 
 

23.4.2015

Kirja ja ruusu

Tämä nimenomainen päivä käynnistää kevään. Tänä vuonna viimaisen, kolean, mutta aurinkoisen alun kasvukaudelle. Kirjat odottavat lukijaansa eikä minulla ole ruusuja teille tarjota - vaan jotain parempaa. Kovia kokeneet sipulit päättivät ilahduttaa istuttajaansa "Äiti, äiti tule katsomaan! Täällä on violetti kukka!" touhusi koulusta tulija ja raijasi minut ulos ihmettelemään tulokasta. Viimassa sekin on kääriytynyt terälehtiinsä - pieniä iloja, kaksi kukassa. 


Kaivon takana, naapurin puolella piilossa.

22.4.2015

Kahvihetki -liivi 2

Folk, rock, country,
kansanmusiikki ja iskelmä.
Vuosikymmenet maannut aloillani
kuullut sävelet, emäntien askelet,
tanssinut tuulessa, pyykkinarulla
linnunlaulu jenkkana.
Vaan teki Minna taikoja
saan viimein nähdä maailmaa, kuinka fuskua tanssitaan.
 





17.4.2015

Kahvihetki -liivi

Olen upean värinen ja vahva. Ympärilläni on juhlittu joulua, syntymäpäiviä, pääsiäistä, juhannusta ja hienoa arkea. Koitti aika, jolloin kotien pöydät kasvoivat kokoa ja muuttivat muotoa - jäin liian pieneksi, vanhanaikaiseksi. Minut siirrettiin kaappiin ja vuosien vierittyä minut vietiin turuille ja toreille. Sieltä Minna meidät pelasti ja uskoi kykyymme tuottaa iloa uusille ihmisille, uudessa muodossa. Entisenä pöytäliinana voin todeta, että liivinä sylissäsi on mukava olla - olen Kahvihetki -liivi, kokoa S, M ja L. Jos olin pieni liina, tulee minusta liivi kokoa S jne. Voit tutustua meihin, kun Axel & Ida, Strömforsin ruukissa, avaa ovensa jälleen toukokuussa. Kuvissa hieman ensimakua tulevasta.




13.4.2015

Ensivihreä

Työn lomassa ennättää piipahtaa myös pihalla ja puutarhuriuivelo sai kevätherätyksen; ensimmäiset kukkijat ovat jo tomerasti punoneet lehtiään. Krookukset ja lumikellot, jotka toissa syksynä etupihallemme istutin, uinuvat ilmeisesti ikuista untaan. Ei ole nypelön nypelöä näkynyt sitten toissatalven lämpimien. Paikka on sipuleille kenties liian karu. Onnekseni valkeat tulppaanit mamman penkissä ja kevätvuohenjuuri omissa asemissaan herättelevät minut kevääseen.

6.4.2015

Kotikolossa

Hyvältä näyttää, kun hieman naputan ja vasaroin. Tunkeilijat pidän loitolla ja työn lomassa käyn tankkaamassa lähiruoka-asemalla. Lauluharjoitusten jälkeen konsertoin ja eiköhän se ole siinä - puoliso haettuna.  

Sinitiainen ystävineen järjestelee nuotteja ja pian on konsertin aika.
Heräsin aamulla peipon lauluun. 

3.4.2015

Hypistelen

Lumi tulee ja menee, viima vinguttaa peltejä ja minä haaveilen. Eksyin taimistojen sivuille ja hypistelin koristepensaita, kuivaan paikkaan soveltuvia. Katselin kukkasia ja makustelin mansikoita. Josko jotain kolosta saisi komistettua tulevana kesänä. Ainakin kukkapenkissä mellastamaan ryhtyneen, sittemmin kaadetun kirsikkapuun paikalle tulisi jotain istuttaa. Pääsiäislomanen suo hetken haaveiluun. 

Minä ja Ankka toivotamme söpönöpöstä pääsiäistä!

1.4.2015

Karjalan kieli

Eksyin eilen Teema -kanavalle ja hämmästyksekseni siellä oli ohjelma vuodelta 1979. Patakakkonen: Karjalainen paastoperinne. Kuvausryhmä oli saapunut vastavalmistuneeseen Bomba -taloon ja kasannut sinne katsauksen karjalaisesta kulttuurista: ruoka, laulu, soitto, kieli ja tapa toimia. "Suomalaispoijat" olivat varmasti ihmeissään touhukkaiden mummojen vikkelistä käsistä piiraspualikan varressa kuin myös ihanan soljuvasta karjalan kielestä, joka paikka paikoin jäi minultakin ymmärtämättä. Mummot työn ja puheen lomassa tarvittaessa käänsivät sanomansa suomeksi.

Mietiskelin, että kuvaushetkellä mummot olivat asuneet rajan tällä puolen jo yli kolmekymmentä vuotta. Kieli oli säilynyt, mutta kuinka usein aikaisemmin olivat voineet julkisesti omaa äidinkieltään käyttää. Tiedän, että Pohjois-Karjalaan on asutettu paljon karjalan siirtolaisia, mutta en muista lapsena kuulleeni karjalan kieltä puhuttavan. Oma kokemukseni tähän kieleen rajoittuu Darja - ja Ruskie neitsyt, valgie neitsyt -lauluihin, jotka opettelimme kansantanssiharrastuksen yhteydessä. Ja kyllähän värttinän kanssa pellavaa kehräävien mummojen olemuksesta näki, että tilanne oli hämmentävä.

Toivon, että maahanmuuttajat tänä päivänä pystyvät säilyttämään oman kielensä. Itse, maassamuuttajana, huomaan kadottaneeni oman murteeni. Pilkahduksia siitä kuulen kulkiessani omalla murrealueella ja torikauppiasroolissani. Keittiötutkijana voin todeta, että kieli säilyy, heiveröisestikin, jos on joku, jonka kanssa pajattaa omaa murrettansa.

Kuvassa istun Bomban pihalla olevalla kaivolla v. 1979. Partiolaisten Karelia suurleiriltä retkeilimme Pielisen ympäri bussilla. (Kumpparit - kymmenen sateista leiripäivää Kolin metsissä)