Sininen Sopukka Shop

31.12.2015

Hömppä

... olen minä aina välillä, mutta terassikauden aloittaneiden ystävien kera toivotan teille Ihanaa Uutta Vuotta! Have a Wonderful New Year!






28.12.2015

Bullfinch - punatulkku

After Olivia, Olga or Pörri had had hers or his breakfast came these two handsome gentlemen for lunch. Slowly and carefully a wing stroke at a time they flew closer, looked around and landed. What a fine seedbed  just for us!

Näitä kaveruksia olin jo odotellutkin. Joulunpunaisin terveisin kohti uutta vuotta!


 

25.12.2015

Täydellinen joulu

- paljon kovia, luettavia paketteja :) Ihanaa joulua muillekin mutustelijoille!

20.12.2015

Perinteitä

 "Enkeli taivaan lausui näin"
"Piparin tuoksua...
...tonttujen juoksua. Siinäkö joulu on?"
 "Kodin kynttilät lämpöisin liekein"

"Taatto läksi innoissaan, joulukuusen, kuusen hankintaan" ja hienon puun sisään kantoikin. Oli reppana kasvaa sinnitellyt kiven ympärille, ymmyrkäiselle mutkalle. Latva nyt komistaa olohuonettamme. Piiperoinen totesi puun ja koristeiden olevan vanhanaikaisia, tarkoittaen perinteisiä. Ja sitähän minä nyt, omalla vuorollani, siirrän eteenpäin - perinnettä.

Katselin kuusen oksille kiipeävää koristeiden tulvaa ja ajattelin, ettei siitä saisi revittyä sisustuslehtien sivulle minkäänlaisia herkkupaloja: mamman kanssa askarreltuja tinapaperi tähtiä, uuteen kotiin - ensimmäiseen joulupuuhun ommeltuja kangassydämiä, poikamiehen kuuseensa ostamaa nauhaa, itseni ikäisiä tonttuja ja paljon muuta - kaikki sopuisasti keskenään.

Se on myös joulutoiveeni - sopuisasti keskenään, että kaikki lapset saisivat ihanan, muistorikkaan ja rauhallisen joulun!

11.12.2015

Wanhan Holviston Joulu

... Hamina Bastionissa on täällä jälleen. Ihanaa!!! Kun ihmiset ympäri Suomenmaan huomaisivat millainen lämmin, jouluinen tapahtuma historiallisessa miljöössä meillä on käsillä. Ei tarvitse lähteä koluamaan muun Euroopan joulumarkkinoita. Haminassa saat joulutunnelman tuoksuineen ja makuineen. Ja tontuille tiedoksi, että moninaiset käsin valmistetut tuotteet ovat esille laitetut :)

Wanhan Holviston Joulu LA - SU    klo   10 - 16.


7.12.2015

Hanging on

What does a person have to do to stay fit and keep your stomach happy? To hang upside down from the roof munching your dinner at the same time! On a very windy day she was the star.


4.12.2015

Naisten Joulumessut

... ovat olleet voimissaan jo kolme päivää ja kaksi mukavaa päivää on vielä jäljellä. Työhuoneessa yksin puurtavan yrittäjän on aina niin höperryttävän hauska lähteä ihmisten ilmoille. Säälle emme mitään voi, mutta sitä lämpimämpi tunnelma on ollut Wanhassa Satamassa. Tule nauttimaan tunnelmasta ja iloisista kohtaamisista           La - Su 10 - 18.

Jos törmäät tähän tyyppiin ja ilmiannat itsesi, saat pienen muiston mukaasi (niin monelle kuin riittää).

25.11.2015

Meet Olivia and Olga

We have two cute customers having breakfast in our outdoor restaurant every morning after putting on delicious sunflower seeds. Olga is fair and is peacefully sitting on the roof of the restaurant. Olivia is more lively, checking out all the opportunities nearby.  

Squirrels are nemed by E.K.

14.11.2015

Alku

Turvallisesta sylistä kasvaa maailmaan, hymy ja ystävällisyys seuranaan - pieni ihminen, täynnä rakkautta.


Olisiko syli lääke - maailman myllerrykseen?

10.11.2015

6.11.2015

Voi mahoton

Duran Duran, ABC, Eurythmics, A - HA, Alphaville, Culture Club ja paljon muuta soi C -kaseteiltani ollessani teini 80 -luvulla. Ylläni oli korkeavyötäröiset farkut, vyöllä vyötärölle kuristetut ja jotain löysää yläosassa. Liehuvakiharaista minusta ei saanut, mutta jotain esikuvilta napattua hankin: mustan huopahatun! Silloin kirpputorit aloittelivat vasta toimintaansa. Pitkään ajatusta hauduteltuani uskaltauduin sisälle kaupungin ainoaan käytettyjä vaatteita myyvään puotiin. Olin äärimmäisen vaivautunut vanhan puutalon natinasta ja hajuista, mutta olin nähnyt hattuja ikkunassa ja sellainen oli pakko saada eli kestin koettelemuksen. Valitsin itselleni komeimman, mutta koska tiesin jonkun sitä jo käyttäneen - en voinut laittaa ostosta suoraan päähäni. Irrotin vuorin ja ripsinauhan ja uitin hatturaukan veteen ja kuurasin sen puhtaaksi. Hattu ei, ihme kyllä, menettänyt muotoaan vaan oli uljas käyttää - muutaman kerran. En kuitenkaan ollut niin rock, että olisin halunnut olla silmätikkuna, kun KELLÄÄN MUULLA ei ollut hattua. Ensimmäinen kirppariostokseni palveli isääni viimeiseen asti hänen kalastuspäähineenään.

Nykyään uuden tavaran lisäksi vanhaa ja käytettyä on myös yllin kyllin tarjolla. Kierrätys ja uudelleen käyttö on upea asia, mutta retkilläni olen mietiskellyt muutakin. Mikä valtava määrä meiltä jää vaatetta ja tavaraa kierrätettäväksi. Kirpputorit ja kierrätyskeskukset hukkuvat hyvää tarkoittavien lahjoittajien säkkien alle. Heti aluksi likaiset, rikkonaiset tai muuten nuhjuiset joutuvat roskaröykkiöön. Siistit ripustetaan kauniisti henkarille, hinnoitellaan ja asetetaan toiveikkaasti esille jonkun tarvitsevan löydettäväksi. Mutta oletteko katsoneet tuotelappuja, jos sellainen on vielä tallella tai tunnustelleet tekstiiliä kädessänne? Itse etsin joukosta luonnonmateriaaleja: pellavaa ja hieman puuvillaa, neuleissa villaa ja angoraa. Olen aika heikoilla kierroksillani, kun akryyli ja poly -jotakin lyö jo kaukaa silmille. Vastaavasti ihanaisten neuleiden joulu on taas käsillä, mutta nyt supersöpöt, kevyet, kaikenkarvaiset roikkuvat ensi keväänä kierrätettyjen sisariensa vierellä. Hieman venähtänyt tai pesussa vanunut tai akryylistaan nyppyyntynyt tuote ei ole enää kelvannut käyttäjälleen ja hyvää mieltä puhkuen hän on sen lahjoittanut tarvitseville. Voi joutua odottamaan  tarvitsijaansa tovin.

Ajattelin kauhuissani "älä osta mitään päivä"  -kampanjaa ja ajatuksen jalkoihin jääviä kauppiaita. Tämä nyt ainakaan ei maailmaa pelasta. Olisiko parempi "kun ostat, osta kunnollista" -päivä. Kuka sitten määrittelisi kunnollisen, kun olen ollut huomaavinani jo sukupolvien ketjun, ettei tunneta esim. tekstiilimateriaaleja omituisine ominaisuuksineen. Ja onko tällainen pohdinta mahdollista ainoastaan hyväosaisille? Hän, joka kääriytyy tyytyväisenä ainoan omistamansa peiton suojaan, ei ajattele mitä materiaalia se pitää sisällään.

Joulupukille lähetän vienon toiveen, että hän tutkisi tuotemerkinnät tarkkaan ja suosisi luonnon omia ihania, sukupolvelta toiselle kestäviä ja lopulta maahan maatuvia - sellaisia tuotteita, joita lähiaikojen joulumarkkinoilta varmasti löytää saaden kestävän hyvän mielen kaupan päälle.

Kuten nuhjuisesta naamasta huomaa, oli Nunnu rakkain kaikista. Tämä ensimmäinen rispaantui reissuillaan aivan puhki, mutta onneksi hänellä oli kaksoissisko, joka hyväksyttiin perheeseen kyselemättä.

3.11.2015

My inner self

Päivän lehdessä oli juttu. Tuomo Tamminen: Kuka olisin tänään? Nuoret seikkailevat nimettöminä netissä ja etsivät identiteettiään. Turun yliopiston tutkijatohtori Teo Keipin väitöstutkimus käsittelee nuorten anonyymeja nettikokemuksia. Huoh.

Käsityöyrittäjänä, muiden kaltaisteni kera, olen esillä omilla kasvoillani, omana itsenäni. Ei ole muuta vaihtoehtoa. Olen välillä puhelias karjalainen, mutta enimmäkseen hiljainen hissukka. Kuitenkin itse tiedän kuka ja millainen olen, vaikka vuosien karttuessa kerroksia tuleekin lisää.

Kasvamassa olevat piiperoiseni peilaavat itseään ympäröivään maailmaan, jota minä äitinä pystyn vielä hieman säätelemään, esim. pitämällä kiinni elokuvien ikärajoista, tuntemalla kaverit vanhempineen, seuraamalla mitä tabletin ruudulla näkyy ja keskustelemalla näistä näkymistä. Toivon, ettei heidän tarvitse muuttua muuksi, saadakseen hyväksyntää, että kelpaisivat ihan omana itsenään. Jahka itsensä tässä seuraavina vuosina rakentavat heittäen nurjat kommentit kommentoijan romukoppaan.

Ja nyt! Blogini kaksivuotispäivänä julkaisen ihka ensimmäisen ottamani selfien. Tänä kesänä, kirsikkapuun alla, järjestelmäkameralla ja 5 cm liian lyhyin käsivarsin, puff. Jalustat, kaukolaukaisimet, ammattikuvaajat - eiku minä ite :)

31.10.2015

Lehtimonsteri

Omenapuu, vaahtera, koivu - pähkinä, leppä, luumu ja kirsikka. Vihreää, keltaista, punaista - lilaa ja ruskeaa. Kaikki sovussa keskenään värikkäänä sekamelskana. Voi kunpa myöki - immeiset!

Näitä mietin eilen aurinkoisen lämpimässä syyssäässä haravoidessani. Odottelin jo tovin vaahteran lehtiä tippuviksi. Yöpakkanen oli viimein niin voimakas ja tuuli tomera, että nyt on keltamatto kärrättävissä.

Näihin aikoihin - pyhäinpäivän tienoilla - pihaltamme löytyy normifaunan lisäksi myös lehtimonsteri!

24.10.2015

Stoppari

Neitikoski, Ruunaa, Lieksa. Kuohu on mahtava ja nojatuolimatka tuo kuohut talvenkin keskelle.




22.10.2015

Joutsenharakka

Pian jo kolmenkymmenen vuoden muilla mailla asuminen on vaikuttanut kohtaamisiini luonnon kanssa. Jos joutsenet lentävät kotimme yli, on se upea, pian ohikiitävä hetki. Tämä kokemus kainalossani toimin kuin pyryharakka syöksyessäni sisään hakemaan kameraa ensi toitotukset kuultuani. Sisareni kodin rantamaisemissa sain kuitenkin nauttia näiden valkosiipien elämästä usean päivän ajan - aivan rauhassa. Ruokailua, lipumista, lentonäytöksiä ja -harjoituksia, puhallinmusiikkia ja ääniharjoituksia, kinastelua ja hoivan hetkiä. Ihastuttavia lintuja!



16.10.2015

Taikaa sormissa

On varmasti meillä kaikilla taitavilla käsityöyrittäjillä, jotka matkaamme tänä viikonloppuna Joensuuhun ihanuuksien kuormat mukanamme. Sininen Sopukka starttaa matkaan kuulaiden vaskisävelien saattelemana. Tapaamisiin!

Taikasormet kädentaitomessut la-su 10-17.

10.10.2015

Mustikkasurvosta ja verholeninkejä

On syksy 1952. Mehut on jo keitetty ja marjahillot survottu, juurekset viety kellariin ja halkovarasto täytetty talven varalle. Nyt olisi aika miettiä uutta leninkiä, vaan kankaaseen ei ole nyt juuri ylimääräistä. Olen katsellut verhoja ja pöytäliinoja sillä silmällä.

Tulevaan jouluun olen valmistanut leninkejä entisajan emäntien tapaan käyttäen uudesta elämästä haaveilevia villoja, pellavia, puuvilloja ja pitsejä. Koot ovat 36 - 38 - 42 - 46 ja toiveesta muitakin kokoja. Sivussa on vetoketju, miehusta on vuoritettu ja helman pituus vaihtelee olemassa olevan materiaalin mukaan. Yksinkertainen malli on käytännöllinen ja kaunis käyttäjänsä yllä.

7.10.2015

Namusia

Saattelin ovella viimeistä kouluunlähtijää matkaan ja huomasin, että piha oli katettu pakkasherkuttelijan namusia täyteen: kuuraisia lehtiä, oksia, ruohoa, kukkia ja vaikka mitä. Yöllinen pakkasystäväni oli selvästi ajatellut minua ja muita pakkaskeleistä höpertyviä :) 


Nyt on siis myös neuleherkkujan aika!

2.10.2015

Iltasella

 ... juuri, kun valo vaipuu unten maille, joku on laveerannut taivaankannen talvisen kylmällä punaisella. On jo lokakuu!

 
 
 
 

26.9.2015

Lapsella vain

... voi silmät niin loistaa - ja kaikki tiedämme kuinka tämä laulu, Ranskan euroviisuedustaja v. 1977, jatkuu. Tämän viikkoa ovat laulun sanat kierrelleet aivojeni sopukoissa. Hyvät sanat, tähän aikaan, muistuttamaan mikä on oikeasti tärkeää.

Äitini kertoi joskus, ettei pidä, ei ollenkaan, ilotulituksesta uudenvuodenyönä. Tinaa valaessamme, rauhassa, joulukuusen kynttilöiden vielä loistaessa emme me muut pystyneet huomaamaan kuinka hän ajatuksissaan siirtyi lapsuutensa öisiin pommituksiin. Ilotulitusraketeista ei ollut hänelle  iloa, ei ollenkaan.

Laulava piiperoisemme :)

19.9.2015

Syysvärejä

Kauniin tummanpuhuvia sävyjä löysin tänään, kun syksyn ihmeitä kuulostelin ja katselin kasvoillani navakka, vielä lämpimähkö puhuri. 

Valtikkanauhuksen lehti

Salkoruusun viimeisiä kukkia



Erityisen paljon mehukkaita luumuja - ei mitenkään voi tehdä sellaista määrää luumupiirakkaa.

11.9.2015

Saimme apua

Oli sota-aika ja pula oli kaikesta: ruoasta, vaatteista, kengistä - kaikesta. Myöhemmin on puhuttu Amerikan paketeista, mutta me saimme paketin Norjasta. Koululle niitä tuli ja me saimme kutsun tulla pakettia hakemaan. Paketti purettiin koululla ja siinä oli vaatteita ja ruokasäilykkeitä sekä kirje lähettäjältä. Opettaja luki kirjettä, muttei sitä aivan ymmärtänyt, koska se oli kirjoitettu vieraalla kielellä. Hedelmäsäilykkeet opettaja otti itselleen sanoen, ettemme me niitä ymmärtäisi syödä. Tuntui kuitenkin hyvältä, kun joku, jossain kaukana, oli ajatellut meitä.

Ilmeisesti Norjaan oli lähetetty paluupostia, koska äitini sai uuden viestin ollessaan jo aikuinen ja perheellinen. Kirjeen, valokuvan kera, oli lähettänyt nuori nainen, jonka täti oli alkuperäisen avustuspaketin lähettäjä. Valokuvassa nainen hymyilee kuvaajalle taustanaan tuulinen tunturi. Äitini ei ryhtynyt kirjeenvaihtoon, mutta valokuva on vieläkin tallessa hänen valokuva-albumissaan.

Yli seitsemänkymmentä vuotta sitten me suomalaiset saimme apua lähimmäisiltämme läheltä ja kaukaa. Nyt voimme itse auttaa päivittäin, pienillä teoilla - joskus riittää ystävällinen hymy.

1.9.2015

Katselimme toisiamme

- kuu ja minä. Ajattelin, että me kaikki maan kamaralla tassuttelevat olemme saaneet yhteisen lahjan - voimme ihailla kuuta. Jos tämä rauhallinen hetki rauhoittaisi muut hetket ympäriltään, uutistoimistojen musta väriympyrä muuttuisi ehkä aurinkoisen värikkääksi.

Ihanan kirjavalehtistä syksyn alkua!

25.8.2015

Koukussa - hooked

Reilun vuoden tauon jälkeen ajattelin, että nyt minulla on rippunen aikaa uhrattavaksi Pinterestin maailmaan. Rippunen ei nyt meinaa riittää, kun jumitin itseni mielenkiintoisten asioiden äärelle. TV -sarja Outlander on tehnyt minuun vaikutuksen musiikillaan ja puvustuksellaan. Tarina on hieman höttöinen, mutta kokonaisuus istuttaa minut torstai-iltaisin omaan maailmaani. Vasta tänään tajusin, kuinka elävän kuvan voima on vahva kautta maailman. TV -sarjan innoittamina suunniteltuja neulemalleja! Ilmiö on ollut minulle tuttu jossain aivojeni perukoilla - nyt silmäni avautuivat tähän päivään. Erityisen mielenkiintoista.

Ja eivätkö Triangeli ja Ranteinen istu erityisen hyvin vuosisatojen takaiseen Skotlantiin :)



19.8.2015

Retuperän ryteikkö

Jostain syystä, hiippaillessani pihamme reunamailla, mielessäni soi vappumusiikki yhdeksänkymmentä luvulta. Vapaat palomiehet puhaltelivat tarkasti suunnitellun vinoon säveliä, jotka kuitenkin hyvin klassikoiksi tunnisti. Sama tilanne on kukkapenkeissäni - vinossa ja solmussa keskenään, kuitenkin tunnistettavissa - istutukseni. Hotsitus on puuhannut toisaalla. Tänä aikana esimerkiksi pähkinä on hötveltänyt kasvaa niin, ettei meinaa ohi mahtua. Kurinpalautusta tekijälle ja tehtävälle!


 Luumuraakileita.

15.8.2015

Mikä päivä!

Säänsä puolesta omituisen kesän jälkeen - mikä päivä! Aurinko lämmittää, tuuli leyhyy, on lauantain rauha puuhastella yhdessä. Minä kupisen marjapensaan syövereissä ja mehumestarini valvoo keräyksemme tulosta. Piiperoiset lähtivät juuri uimaan ja rock konsertti hiihtostadionilla, metsän takana, on suonut ihan kuunneltavia säveliä. Tällaisina muistan ne kuuluisat lapsuuden kesät. Viinimarjan lehtien ja mehun tuoksu antavat pontta tälle mielikuvalle.

Ja kaiken kesäisyyden lisäksi on seitsemästoista hääpäivämme. Kumman kauan on jo kulunut :) 

Omppu pomppu palleroinen - yksi harvoista. 
 Viinimarja kasvaa minua korkeampana. Kuvassa taustalla pähkinän punainen lehti.

7.8.2015

Väriterapiaa

Pihan kukkaset ovat ihania. Siellä ne plopsahtelevat ilmoille omia aikojaan, vaikka puutarhuri ei tikkua ristiin laittaisi. Harvinaisen kesäisenä iltana kävin komioita ihastelemassa. Keväällä asettamani aita on pitänyt, vanhoja väripilkkuja on jälleen näkysällä ja kirsikka tuskin jaksaa kantaa marjojaan. Mitähän niille pitäisi tehdä.



 "Täällä naapurin pajupuskassa vienona kukoistan. En ole valloittamassa puutarhaasi, lupaan."

Siskoltani saamat matalat angervot ovat aloittamassa kukintaansa.