Sininen Sopukka Shop

14.11.2014

Jo 200.

Olen ollut ahkera, mielestäni. En ehkä niin loistelias kuin toivoisin ja laatukriteeritkään eivät kaikki täyty, mutta on ollut hauska kirjoittaa. Mielessäni soi Bonanzan tunnusmusiikki, kun kirjoitan jo kahdettasadatta kertaa. 

Kollegani jakoi Facebookissa Yle Etelä-Savon uutisen, jossa kiinnitin ensimmäiseksi huomioni kirjoittajan nimeen. Etu-sukunimikaimat pysäyttävät aina, mutta Minna Kaipainen on oikeasta asiasta huolissaan. Kiinnostuneena odotan ensi vuotta, kun esikoiseni aloittaa viidennen luokkansa; valmistavatko he vielä lapaset. Saattaapa joku ajatella, että miksi pitäisi, käsineitä saa kaupasta. Eikä kauppaankaan enää tarvitse vaivautua, voi tilata netistä. Miksi lapsiraukkojen tarvitsisi tuhlata aikaansa viidellä puikolla pakertamiseen? Henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin vuoksi, tutkitusti. 

Kaimani puhui käsityön opetuksesta peruskoulussa ja yliopistossa. On vielä ammatilliset oppilaitokset, joista valmistuu käsityöammattilaisia. Vierailin entisessä opinahjossani ja siinä luokassa, jossa minä opettelin käyttämään neulekonetta, nykyopiskelijat istuivat kampauspäät seuranaan ja ompeluluokka oli suuri sovitus- ja kuvaustila. Nuoret opiskelivat stailaajiksi. Käsityönä valmistettu tuote on usein pieni, nopeasti valmistuva ja siksi edullinen. Koska yrittäjän on mietittävä kannattavuutta, saavuttaa hän tavoitteen tuotteella, johon ei tarvitse käyttää paljon materiaalia eikä aikaa. Menee ehkä joskus ammattilaisiltakin sinne kaimani pelkäämän askartelun puolelle. 

Pepin olen valmistanut koulun käsityötunnilla ehkä toisella luokalla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sopukan supinoita