Sininen Sopukka Shop

29.10.2014

Kävi niin,

että huppari vei taskussaan pesuun tyttäreni puhelimen. Tarkistan kyllä taskut ennen pyykkikoneen lataamista, kuten kunnon huushollerskan kuuluu, mutta huppari oli minua ovelampi. Kolistelivat pesuohjelman läpi - huppari ja puhelin. Vaate on edelleen käyttökuntoinen, mutta puhelin vain hengetön muisto entisestä. Ongelmaan ei ollut muuta ratkaisua kuin hankkia talouteemme uusi puhelin. Tyttäreni sai minun entisen aarteeni ja minä siirryin viimein nykyaikaan. Älykäs puhelimeni tutustuu juuri uuteen kotiinsa. 

Kuvassa olevan huivin ohjeen löydät täältä .

24.10.2014

Pohjoinen ulottuvuus

... tarkoittaa minulle kaukaisuudessa sinisenä siintäviä vaaroja, lumitimanttien koristamia koivunoksia, hötkyilemättömiä ihmisiä ja punaposkisia piiperoisia mäenlaskussa. Pohjois-Karjala, Kainuu, Koillismaa, Lappi ja Pohjois-Savo - olin kotonani. Kilometritolkulla metsiä ja soita - on meillä suomalaisilla ainakin ilmaa mitä hengitellä.

Koneet täällä huokailevat hyljättyinä. Arki käynnistyy jälleen maanantaina. 


Piiperoiset 5 -vuotiaan komistuksen, Maran, kyyditettävinä.

14.10.2014

Ennen unta

Ei ole tietoa riitteestä vielä näillä nurkilla. Edellinen tarina on yksi äitini muistoista, jonka olen pieneksi tarinaksi puristanut. Suullinen perimätieto pysyy itselläni muistissa, jos talletan sen muuallekin kuin aivojeni sopukoihin. Perimätiedon säilyttäminen suullisesti on omassa kulttuurissamme ehkä perheen traditioista riippuvainen tapa. Muistan lapsuudestani Alex Haleyn Juuret -kirjasta tehdyn TV -sarjan ja olen lukenut kirjoja, joiden tarina sijoittuu Afrikkaan. Useissa näissä kerrotaan kuinka suvun ja kylän historiaa on tallennettu suullisesti, kun muuta mahdollisuutta ei ole ollut. Iltaa on istuttu tarinoiden. 

Kolmekymppisenä lempiharrastuksiini kuului istuskella kirkkoherranvirastojen tutkijankammioissa selaamassa mikrofilmejä vanhoista kirkonkirjoista. Suomalainen täsmällinen arkistointijärjestelmä on herättänyt usean suullisena perityn tarinan henkiin. Minulla on pino lähdeaineistoa, mikä odottaa jatkokäsittelyä joskus tulevaisuudessa. Koistinen, Määttä ja Otronen -juurakoita olen kolunnut hitusen. 

Mennäkseni otsikkoon, voisi siihen lisätä myös L -kirjaimen. Puutarhani uinailee pian, mutta häikäisee vielä väreillään. Kuvassa eturinne komeassa syysvärissään. 

12.10.2014

Riite

Olemme jo usean päivän ajan tarkkailleet läheisen suolammen jäätymistä. Rannan riite on viimein levittäytynyt kattamaan koko lammen ja pian pääsemme koettamaan jään kantavuutta. Parhain aika luistella on ennen kouluun lähtöä. On herättävä kukkoakin aikaisemmin. Äiti papattaa hupsutuksista viritellessään tulta uuniin, kun minä veljeni kanssa varustaudun lähtöön. Monot jalkaan ja terät mukaan. Naapurin Onni tavoittaa meidät metsäpolulla.

Tähdet tuikkivat ja hento lumikerros valaisee suolammen mustana kiiltävän pinnan. Pojat kiitävät jo jäällä, kun minä vielä asettelen teriä paikoilleen. Minua hieman hirvittää. Jää näyttää kovalta, mutta vesi väreilee jään alla ja silloin se kuuluu, molskahdus. Veljeni huutaa, että Onni hukkuu. Minä sotkeudun luistimieni remeleihin. On juostava hakemaan apua. Hätä kuristaa kurkkuani ja jalat painavat. Kuulen huohotusta takaani, kun veljeni raahaa märkää ja pärskivää ystäväämme. Hänet on saatava lämpimään, äkkiä.

Sinne jätimme Onnin, kotiovelle. Selkämme takaa kuulimme Onnin äidin läksytyksen, mutta omalle äidillemme emme sanoneet mitään. Kylä tarinoi yhtä nopeasti kuin itse kertoisimme. Keräsimme läksyt kainaloomme ja lähdimme kouluun. Onni katsoi ikkunasta, vilkutti. Ainokaiset vaatteensa kasteltuaan hänellä on tänään kotipäivä.

Tapahtumasta on kulunut seitsemänkymmentä vuotta. Muistan vielä tähdet, jään ritinän ja rintaa puristavan hädän. Me selvisimme.

10.10.2014

Jalkojemme alla

Moniko meistä tulee miettineeksi, että historia on ympärillämme jokapäiväisessä elämässämme. Kaikkea kiinnostavaa ei ole merkitty ruskeilla nähtävyyskylteillä. Päivittäin suhaan autollani Suurta rantatietä pitkin. Jokunen Kuninkaantie -kyltti matkan varrella ilmoittaa tien historiallisesta asemasta, mutta esimerkiksi Eskolassa mutkainen tiepätkä on aitoa vanhusta ilman kylttejä. 

Kalliojälkiä pohtiessani tuli mieleeni kuinka anoppini vei meidät katsastamaan ristiä kalliossa Ristinkalliolla. Anoppini marjamättäiden lähettyvillä, Vanhan Viipurintien varrella on kallioon hakattu rajamerkki, selvästi näkyvänä haamuna menneisyydestä. Tai kuinka kallio muistaa missä vesi oli vielä 1950 -luvulla ennen vesivoimaloiden altaita tyhjentävää voimaa. Katsellaan ympärillemme.

 Ristinkallio

Tirrinniemi

8.10.2014

Jälki kalliossa

Suru, murhe
itku, parku.
Yksinäinen hiljaisuus,
kun metsän takana
virtaa elämä.








6.10.2014

Villatavaraa

... on hyvin lajiteltu varasto, ilmoitti P. Saikkonen, Neulomaliike ja lankakaupan kauppias Sortavalasta, Laatokka -lehdessä 5.10.1904. "Neulomo on taas täydessä käynnissä, joten pyydän arvoisaa yleisöä muistamaan syys- ja talvitilauksillansa." 

Mietiskelin tehdessäni, että missä vaiheessa asiakkaalle yksilöllisesti valmistettu tuote ei ollutkaan enää aito vaihtoehto vaan kuriositeetti. Teollistuminen, tietenkin - globaali talous, mmm - muovi, varmasti. Plastiikkia, sanottiin eräässä kotimaisessa elokuvassa. Uusi, kätevästi pinottava kuppi, puukiulu sai väistyä. Markkinointikoneisto on rouskutellut niin sähköttömissä tuvissa kuin kaupungeissakin ja rouskuttaa edelleen. Olemme oppineet, että teollisesti valmistettu tuote on hieno ja hyvä. Joskus myös omasta tuotteestani olen saanut kuulla kehuttavan "ihan niin kuin kaupasta ostettu".  

Mikä olisi se markkinointikoneisto, joka rouskuttaisi käsin valmistettujen tuotteiden erinomaisuuden puolesta? Niin, että aito vaihtoehto olisi uutta astiastoa hankittaessa mennä tapaamaan keraamikkoa. Ilokseni olen huomannut, että vihki- ja kihlasormusten teettäminen on yleistynyt - erityistilanteessa erityistä. Vielä, jos tämä saataisiin arkipäiväiseksi toiminnaksi. Sen sijaan, että kierrän tuskastumiseen asti kaupoissa etsimässä itselleni takkia takkirivistöistä, jotka kaikissa kaupoissa ovat toistensa klooneja, menisin ompelijalle ja sopisin hänen kanssaan mallin ja kankaan ja pian olisin istuvan takin omistaja. Minullakin olisi vielä oppimista. 

Käsityökortteli  on alku aidoille vaihtoehdoille.

Onkohan sieni aito vai muovia :)


4.10.2014

Kuurankulkija

... ei vielä lannistanut urheaa Lehtivihreää. Muutamasta lehdestä oli reunaa nakertanut ja vaahterat komeilevat vielä kesäasussaan. Jään odottamaan komeita punaposkia. Piiperoinen kyllä ehdotti, että olisin voinut kiivetä puuhun, kun korkealla latvassa on hieno yksilö. Kuvausassistenttini voivat kiivetä tarvittaessa.

2.10.2014

HÖPERTYNYT

Mikä satumainen tunnelma. Rip, rap, rip, rap kultasade leijailee alas aamuaurinkoisessa koivikossa. Hiippailin etsimään kuurankukkia ja sain lehtikonsertin kaupan päälle. Pakkashöpertyneelle oikein mukava aamu. 

Maitohorsma
 
Nokkonen
 
 

1.10.2014

LOISTELIAS PÄIVÄ

Auringonpaisteen lisäksi kaappien kätköissä loistavat haluavat päästä esille. Ilta hämärtyy pian!

Heijastinpäivä   

Saa niitä heijastimia myös tulevina päivinä käyttää.