Sininen Sopukka Shop

31.7.2014

KYNÄ JA HAJUKUMI

Aamun lehdessä oli mainos "Back to school" ja sivutolkulla kuvia puhelimista, tableteista ja muista härpäkkeistä. Reilu kolmekymmentä vuotta sitten "takaisin kouluun" tarkoitti uusia vaatteita, paria kynää ja pyyhekumia sekä kierrosta pankeissa ja kaupoissa hakemassa lukujärjestyksiä. Aivan, paperisia lukujärjestyksiä täytyi olla niin monta kuin niitä oli saatavilla. Eihän lukkareita tarvinnut kuin yhden, mutta ne olivat somia katsella, vaikka mainoksia olivatkin. Hieman myöhemmin syksyllä teimme pankkikierroksen, jolta saimme saaliiksi heijastimia. Silloin pikkukaupungin raitti oli vielä täynnä pankkikonttoreita.

Hajustetut pyyhekumit olivat välttämättömyys vaikka lemusivatkin liian voimakkaasti. Ostopäätös tehtiin pyyhekumien tuoksua vertaamalla ja ehkä valintaan vaikutti myös oliko kumissa Sarah Key -hahmo. Penaalin, mihin nämä aarteet talletettiin, oli äitini ommellut.

Omia koululaisiani kouluvalmistelut eivät ole kovin kiinnostaneet. Lomaa on jäljellä vielä reilu viikko!

On yhä muutama tallessa :)

29.7.2014

PULLON REUNALLA

Mehmuu! sanoi siskoni tytär lähes kolmekymmentä vuotta sitten. Tätä punaista herkkua on valmistunut keittiössämme viikonloppuna. Punaiset ja valkeat viinimarjat olivat kypsyneet kerättäviksi, mustia vielä odottelemme.

Lapsuuden kodissani käytettiin säilömiseen myös vanhaa menetelmää. Puolukka survottiin saaviin ja saavi säilytettiin kellarissa. Sieltä talven mittaan käytiin hakemassa tarvittava määrä mehua, piirakkaa tai ruokailua varten. Mummollani oli mustikka survottuna lasipurkissa.  Mummon mustikkapiirakka oli erityisen herkullista, mikä johtui varmaan mehukkaasta survoksesta ja pinnalle ripotellusta sokerista. Survotut marjat säilyivät hyvin omassa mehussaan.

Mustikoita ja loppuja kypsyjiä odotellen.

27.7.2014

MELKEIN KARKASI

... salkoruusukuningattareni kukinnassaan lomamme aikana. Kolme kukkasalkoa on noussut, joista yksi uljaan korkeaksi. Siinä kukkavana on niin pitkä, että iloa riittää pitemmäksikin aikaa. Nämä helteet näyttävät hieman kiirehtivän kaikkea kasvavaa. Itse meinaa nuutua nuupahtaa jopa pikkurilliä liikuttaessa.


Valtikkanauhus valaisee varjoisaa nurkkaa jasmikkeen kukittua.

25.7.2014

AIKAMATKA

Pyrähdimme sukulaisissa alkuviikosta eli ajoimme rengasmatkan Jyväskylän kautta Lieksaan ja sieltä takaisin Kotkaan. Automatkailun suola on pienet paikalliset pysähtymispaikat. Aina, kun paikka on avoinna, piipahdamme Ahvenisen Punaisessa talossa. Talo on alkujaan 1800 -luvulta ja sijaitsee Lieksan ja Enon välillä. Kylä on valittu vuoden kyläksi vuonna 2011.

Punaisessa talossa on vilskettä juhannuksesta elokuun alkuun. Siellä saa karjalaisia herkkuja uudessa kesäkahvilassa, käsityömyymälä on vanhassa talossa, navetassa on paikallisten taiteilijoiden näyttely ja navetan vintillä esiintyy Paukkajan kesäteatteri muutamalla esityksellä kesän aikana. Usean toimijan voimainponnistus kutsuu pysähtymään.

Poimurit pesivät koivussa. 

Ameriikan serkut.

Ukko valmistaa närekieppejä ukkoja varten.
Ahvenisella on kulkenut uittoväylä ja puiset "ukot" ovat olleet väylällä "ohjaamassa liikennettä". Tällaisia kieppejä on käytetty ukkojen sitomisessa, uittolautoilla  jne.

24.7.2014

LOMALAITUMELLA

... nurmi on apilaisempaa aidan toisella puolen. Terveisiä nuorisojengiltä!

20.7.2014

PALKINTO

Kahden vuoden odotus on päättynyt. Saamme ihailla mamman salkoruusujen tyttärien kukinnan alkua. Nuput punkavat itsensä loistamaan ja selvästi ymmärtävät oman arvonsa draamakuningattarina. Röyhytatar, harmaamalvikki ja villanukkajäkkärä notkuvat nöyränä nurkilla.


 Salkoruusun ensimmäinen kukka.
 
Mamman pihalta siirretyt sekä alkuperäisasukas vuohenkello.



19.7.2014

KAUPPAMYLLERRYS

Lapsuudessani 1970 -luvulla marssin markkoineni lähikauppaan jäätelö tai sittis ostoksille. Valitsin eri päivänä aina eri kaupan. Saman kävelymatkan päässä oli valinnanvaraa. Jo silloin suuremmissa kaupungeissa rakennettiin kaupunkien liepeille isoja ruokahalleja, mutta minä sain nauttia lähikauppojen palvelusta vielä nuoruudessanikin.

1990 -luvulla kaupunkikeskustojen erikoiskaupat ja automarketeiksi muotoutuneet kaupunkiliepeiden hallit elivät sulassa sovussa. Uusi vuosituhat toi tullessaan kauppakeskukset ja kivijalkakaupat ovat kuukahtaneet. Tänään kauppa, jolla on seinät ympärillään, huojahtelee kuin korttitalo nettimyymälöiden vallatessa alaa.

Kävimme eilen kaupoilla ja voi kurjuus kuinka kirpaisi. Tuli suru kauppiaiden, asiakkaiden ja kylänmiesten puolesta. Naapurikaupungissa valmistui viime vuonna suuri kauppakeskus kaupunkikeskustan ulkopuolelle. Keskustan liiketilat hiljenivät, mutta ei ollut vilkasta uusissa bussilastillisia ihmisiä odottavissa tiloissakaan. Mielestäni on rakennettu liian suurta. Ihminen on kummallinen olio; hän viihtyy muiden seurassa ja tekee ostoksia, jos näkee muiden tekevän. Jos kaupan tilat ovat kolkot ja varastomaiset eikä muita ostajia edes huomaa, jäävät ostokset tekemättä.

Oman paikkakuntani kauppakeskus sijaitsee aivan kaupungin keskustassa ja on ihmisen kokoinen. Kun sinne menee, on tupa täynnä porukkaa. Sekä kaupunki- että kaupansuunnittelussa on ilmeisesti onnistuttu. Toinen asia on, mitä kauppakeskusten ketjukaupat, kautta Suomen, tarjoavat. Mielestäni asiakkaiden älykkyyttä ei pidä aliarvioida.

Onneksi on vaihtoehtoja :)



17.7.2014

HÄRVELIKESÄ

... jatkuu. Piipahdimme eilen Linnanmäen huvipuistossa kieputeltavana, sekä Lasten Päivän Säätiön että säiden haltijoiden kasteltavana ja herkkuhöpertelyin ruokittavana. Uuvahdus iski pieniin seikkailijoihin kotimatkalla, mutta mukava päivä on taskussamme. Minä sain myös itselleni pieniä rauhallisia tuokioita kamerani kanssa ja nautin istua itsekseni ihmisvilinässä. Se, jos mikä, asettaa palikoita paikalleen. Perhehärdelli on kaikissa perheissä sama.
Samaisen lastensuojelutyön hyväksi myös minä olen osani tehnyt. Piipahdin opiskeluaikanani pienen tovin Tykkimäen huvipuistossa lipunmyyjänä. Säätiö on luopunut Tykkimäestä vuonna 2005, mutta minun aikani olikin n. kymmenen vuotta aikaisemmin.
Lintutieteellinen tutkimus oli tuloksellinen. Kuvan lintujen lisäksi tapasin höpöttävät korpit, luurangoiksi kutistuneet Kyöpelinvuoren linnut, pikku tiput ja kanat Kotkot junalla ja tietenkin kultturellit linnut, lokit ja kyyhkyt, ahkerat eväsmetsästäjät.

 Kurki ja ihana kultamunanasa.
 
Kolikkopöllö kukkaruukussa.

Riikinkukko tuo mieleeni ensikerran Linnanmäellä ja Korkeasaaressa.

15.7.2014

MAMMAA MUISTAEN

Järjestelimme toissa kesänä uuden kukkapenkin, mihin siirsimme anoppini pihasta muutamia perennoja. Huitaisin joukkoon myös malvikin ja salkoruusun siemenet. Vihreänä talvenamme olin huolissani ruusun lehdistä, mutta komealta näyttää jo. Tällä hetkellä mamman kukista kukoistavat Röyhytatar, Harmaamalvikki ja Villanukkajäkkärä - ihania nimiä!

Vielä nupulla, mutta eikö ole hienon värinen varsi. Röyhytatar.

 Harmaamalvikki

Nämä nuput ovat kuin pieniä helmiä. Villanukkajäkkärä.

14.7.2014

KEKSIT ORRELLA

Eilen, sunnuntaiaamun rauhassa, kuljin kameran kanssa reitin parkkipaikalta Ellin kesäaittaan Axelin ja Idan huomaan. Eipä taida monella olla yhtä kaunis työmatka.

 


 
 


12.7.2014

SULOISET SUPPUSUUT

Ihania kaunokaisia on avautunut ilahduttamaan meitä keskikesän lämmössä.

 Jasmike valaisee hieman hämyisää autotallin selustaa ja suo näkösuojaa kohti naapureita.
 
Karpaattienkello loistaa ilta-auringossa.

En koskaan muista, että meitä sulostuttaa kukinnallaan myös Kurjenkello.


10.7.2014

SALAPOLIISI

Teen usein salapoliisityötä selvittäessäni mitä olenkaan mahtanut pihallemme istuttaa. Useat kasvit ovat aivan puutarhasuunnitelman mukaan omalla paikallaan, mutta vuosien varrella on tapahtunut salaperäisiä asioita eikä kukaan ole muistanut raportoida uudistuksista tai vaihdoksista. Silloin kaivan Miss Marple asenteen itsestäni ja plärään läpi kirjat ja tiedostot. Toivon osuvani oikeaan lajiin etsinnöissäni. Olen huomannut myös, että meidän päivänkakkaramme ovat varsinaisia linssiluteita. Melkein jokaiseen kuvaan ne asettavat itsensä esille.
 
Ketoneilikka väripilkkuna eturinteessä.
 
Tämä alkuperäisasukas luikertelee myös eturinteessä - Mäkiarho.
 
Tähkätädyke on sinnitellyt talomme seinustan penkissä.

8.7.2014

MÖKKITIE

Vanhempani rakensivat kesämökin 1950 -luvun lopulla siskoni ollessa pieni. Minä asuin Lappeenrannassa neljä ensimmäistä vuottani, kesiä lukuunottamatta. Koulun loputtua äitini pakkasi minut, siskoni ja matkatavarat mukaan ja suunnistimme mökille Lieksaan. Siellä asuimme koulun alkuun asti kolmestaan ja isäni liittyi seuraamme lomansa ajaksi. Minut on siis äidinmaito eväänäni totutettu mökkielämään.
Vanhempani paluumuuttivat Pohjois-Karjalaan ollessani neljä vuotias ja mökkeily kuului elämäämme koko lapsuuteni ja nuoruuteni ajan. Varhaisaikuisuudessa omalla ja ystävien mökeillä käytiin harvakseltaan.
Mieheni vanhempien rakentama mökki on  1970 -luvun alusta ja siellä minäkin olen piipahdellut jo kaksikymmentä vuotta. Tuo rantakaistele mökkeineen on nyt omistuksessamme. Lasten riemunkiljaisujen säestyksellä kuulostelen ja katselen paikan kertomaa, rauhassa ja hissukseen.


En ole ennen tuntenut kuusimetsää ystäväkseni, mutta ilokseni kuusimetsään on saatu valot.

Kuusikon takana paljastuu koivuranta ja järvimaisema.
 

7.7.2014

ALPILAAKSO

Kävin hiippailemassa aamuauringossa tutkimassa uusia tulokkaita. Kasteinen nurmi tuntui mukavalta varpaissa.

Suikeroalpi luikertelee omenapuun juurella.

Tarha-alpi ja kumppanit kirsikkapuun juurella.

Loistosalvia on aloittamassa kukintaansa. 

5.7.2014

LEGOLAND

Lapsimatkailussa parasta on lasten riemuilmeet, sekä omien että vieraiden. Pyrähdimme pariksi päiväksi Tanskaan hyörimään härveleissä. Legoland on suuri alue, missä on paljon nähtävää myös "tylsälle äidille", jonka poloinen pää ei ole enää kymmeniin vuosiin kestänyt mekaanista vispaamista.

Suosikkihahmoni Hans istui heti sisäänkäynnin lähettyvillä. Hän on ollut erityisen tärkeässä asemassa opetellessani lukemaan. Kaksi vuotta vanhempi ystäväni opetti minua, kun olin viisi vuotias. Minna aloitti koulun ja ystävällisesti jakoi oppimansa tiedon koululeikissämme. Tätä taitoa olen hyödyntänyt aina, kun se on ollut mahdollista.

Legomaailman luonto ja istutukset tekivät minuun vaikutuksen. Kuinka minimaailmassa viisitoistasenttisen pensasaidan vieressä kukkii vielä pienempi ruusupensas tai kesäkukkapenkki, mikä on kuin akvarellimaalaus. Valitettavasti olin ilmeisesti niin pökertynyt, etten hoksannut ottaa kuvia.


1.7.2014

TOINEN UIVELO

Olen hieman ujo. Luumu -ystäväni on ollut turvanani tämän sateisen alkukesän ja lähes ennätin kukkia kenenkään huomaamatta. Piilopaikkani löydettiin, mutta rohkeasti katsoin kameraa silmästä silmään. Aurinkoisempaa heinäkuuta!