Sininen Sopukka Shop

31.12.2014

Uuden Vuoden Juhlanäyttely

Uuden vuoden juhlan kunniaksi sää vaihtui vetiseksi. Taiteilijat innostuivat aamutuimaan - suvea oli jo odotettu. Kiireesti taidenäyttely pystyyn ennen kuin materiaali ennättää kadota. Vuoden 2014 viimeinen lumieläinpuutarha! 

 Kettu poikasineen, Siili poikasineen ja Peura

Norppa Kuutteineen, Kilpikonna ja Majava
 
Mangusti, Käärme ja Seepra muotoilijoineen

29.12.2014

Kylpypäivä

Viimein pakkasta on lähes kaksikymmentä astetta ja lunta maassa. Lumen koostumus on sopivan rakeisen, höttöisen kevyt. Armas ryijyni pääsi viime talvena ainoastaan ulkoilemaan, mutta tänään se sai ihkaihanan raikkaan lumikylvyn. Hautasin lumeen, harjasin ja nyt se vilvoittelee itseään narulla. Tekstiilikonservoija ei ehkä ruhjoisi arvotekstiiliä näin, mutta aivan kuulen ryijyni hykertelevän tyytyväisyydestä. 

Lumen koostumus on sopiva myös lumienkeleiden tekemiseen. Huis, hais käy pölinä ja pian pihallamme on vihreitä tai ehkä sinisiä enkeleitä. Lumen määrä on niin vähäinen, että jos sitä hieman puhaltaa, tulee nurmi näkyviin.

 

27.12.2014

Narskuu

... jälleen, sitten viime talven, kannan alla. Kuura, Pakkanen ja tanssivat Lumihiutaleet toivat meille valkean joulun ja tiedotettu on, että viikonlopun yli saan nauttia tästä kelistä. Piiperoiseni kysyi toissapäivänä n. klo 14: "onko nyt jo ilta?" Kummissani vastasin, ettei vielä muutamaan tuntiin. "Mutta aurinko ei enää paista ja hämärtää!" Aivan, päivän valoisa aika on lyhykäinen, mutta onneksi lumi saa katuvalotkin sädehtimään erityisinä. Toivon näiden lumihiutaleiden nauttivan olostaan maaliskuulle saakka.

22.12.2014

Piprui

... sanoi mamma eli anoppini. Pipari -nimikkeen alle kuuluivat monenmoiset itse leivotut ja kaupasta ostetut pikkuleivät. Kymenlaakson murre tiputtaa sopivassa kohti sanan lopusta tavun pois. Huomaan jälkikasvuni kasvavan tähän kulttuuriin puheessaan. Itse taas tulen kielialueelta, missä sanoihin voidaan lisätä tavuja tai keksiä tilanteeseen sopivia uusia sanoja. Pipariloihin voipi laitella vähän kuorruketta päälle.

Minulle pipari on ainoastaan siirapista makeutensa saava joulupipari. Muut itse leivotut ovat pikkuleipiä ja kupasta ostetaan keksejä, paitsi kymmenvuotiaani. Koulussa häntä oli valistettu keksi -sanan väännöksistä. Sukupolvesta toiseen sama juttu.

Eilen syntyi ihka oikeita pipareita tehokolmikon voimin. Isä ja tyttäret, hyvin sujui ja makoisaa tuli.



20.12.2014

Puu kaatuu!

Taatto läksi innoissaan, joulukuusen - kuusen hankintaan. Innokkuuden kanssa ei mitään tekemistä. Katsoimme kesällä, että varaston vieressä kasvanut kuusinuorukainen oli muiden nuorukaisten tavoin kasvupyrähtänyt valoisalla kasvupaikallaan. Oksat hipoivat jo seinää. Latva ei niin kovin komea ole, mutta ajaa asiansa joulupuuna - mahtava havun ja pihkan tuoksu.

Koska olen tarinoiden yltä päältä voitelema, suren jokaista kaatunutta puuta. Ajattelen niitä lukemattomia lintu, orava ja eliö kohtaamisia kuusen kanssa ja kuinka tämäkin nuorukainen ajatteli vielä runkoaan vankentaa ja oksiaan laajentaa. Mutta huojennuksekseni joulukuusemme toimittaa kaatuneena monta muutakin virkaa: pakkaspeitto havuille ja polttopuu pinonen meitä lämmittämään. Oli siinä miehelleni hommaa myös yhden punttisalitreenin verran, vaikkei näillä selkosilla tarvinnut edes vyötäröä myöten lumessa kahlata. Meillä on moottorisaha olemassa, mutta puu kaatui pokasahan, kirveen ja vesurin avulla. Omaksi onnekseni meiltä ei sentään justeeria löydy.

Auringon kultaama latva

Ensi viilto

Lovi

Onnistunut kaato

Kohti juomapaikkaa

Oksien karsiminen

Tuivion suojana

Odotamme jatkokäsittelyä

18.12.2014

Esi joululoma

Viimeinen viikko ennen koululaisten joululomaa sujuu yleisen ja yhtäläisen lukujärjestyksen mukaan. Täpinäviikko tuo kodin iltapäivätoimintaan vipinää ja vilskettä. Huomasin juuri, että meillä asustaa Heinähattu ja Vilttitossu. Leikkiä piisaa, kun vaan maltetaan olla taistelematta. Isomman jatkuvavirtainen laulu  saa pienemmän kiukkukäyrän nousemaan ensimmäisen viidentoista minuutin jälkeen. Onneksi osaavat myös sovitella. Alibullenin neideille olisi meillä käyttöä. Näissä mietteissä hissun hiljaa siivoilen. 

Yleensä yhtä köyttä vetäen.

16.12.2014

Genrekuutio

Tonttutouhuissa taivuin tilaamaan netistä jääprinsessallemme varusteita. Hain paketin tänään postista ja suupielissäni alkoi nykiä. Tuotteet oli pakattu ihanan pinkkiin postituspussiin. Kuinka muutenkaan. Toinen piiperoinen aloitti koripalloharrastuksen ja sai syksyllä ihka ensimmäisen peliasunsa. Miehisestä kulttuurista tyylinsä saava asu tekee pikku ponnaripäästä reippaan koripalloilijan alun. Käsityöläisenä koen usein olevani liian väritön. Minusta ei saa hassun hauskaa tekemälläkään. Aikojen alussa muovatut tyylit, tavat ja käytännöt ovat varmasti perusteltuja, mutta uh kun inhoan lokeroimista. Pystyisinkö olemaan gootti, näyttämällä omalta itseltäni, vailla mustanpuhuvuutta?

Kuva v. 2007. Pallo on isän vanha - ei enää käytössä.

14.12.2014

Joulukiire

... vaanii nurkan takana tai lymyää piilossa ja antaa minun valmistautua rauhassa tuleviin juhlapäiviin. Vuoden 2014 kauppakierros on saatettu tänään päätökseen, kun jätin hyvästit vuodeksi Hurmaavalle Haminalle. Neulelämmin kiitos mukaville asiakkaille.

Neuleet jäävät loppuvuodeksi ja hyökkään huoneiden kimppuun yksi kerrallaan. Sotasuunnitelma on valmis! Aloitan heti huomenna legovuoren valloituksella ja lopuksi, aatonaattona, otan uunista ulos mitä sinne olenkaan laittanut. Jouluaika voi alkaa.

Lämpöistä kolmatta adventtia.

12.12.2014

Ellin yllä

... on Hihahuivi, kun huomenna törmäätte häneen Hamina Bastionissa. Elliä hieman hirvitti jäädä yöksi holvistoon. Jos siellä kuljeskelee venäläisten rakuunoiden haamuja, uskon heidän kohtelevan kunnioittavasti Elli -neitiä.

Ellille Hihahuivin kieputtelu on jo tuttua puuhaa. Jos huivi askarruttaa, saa tuotteen mukaan nyt myös pukemisohjeen ja mielikuvitus on vaan rajana asustekarusellissa.




10.12.2014

Hamina Bastioni

... on osoitteeni ja Wanhan Holviston Joulu on tapahtuma tulevana viikonloppuna. Sään ennustetaan olevan myrskyisä, mutta vuosittain tapahtumajärjestäjät ovat pitäneet hyvää huolta sekä meistä myyjistä että teistä vierailijoista, ettei meillä ole hätäpäivää. Hieman olen jo täpinöissäni, koska kokemuksesta tiedän, että mukava viikonloppu on tulossa.


Kunnes jälleen tapaamme - We'll meet again (oli joskus myös TV -sarja :) ja samainen kappale soi juuri päässäni)

7.12.2014

Korttipaja

Käsityöyrittäjän joulunalusaika on sopivasti haipakkata. Oma joulu valmistuu viimeisen myyntitapahtuman jälkeen eli yleensä n. viikko ennen aattoa. Joulukortit on kuitenkin laitettava matkaan aikaisemmin. Jos osaisi ajatella asioita ajoissa, tekisi joulukortit vaikka heinäkuussa.

Viime vuosina olen askaroinut kortit piiperoisten avustuksella juuri ja juuri ajallaan. Tänä vuonna tilanne on toinen. Apujoukot ovat omatoimisesti taiteilleet oikean määrän kortteja. Itseni ei tarvinnut muuta kuin ottaa askartelutarvikkeet esille ja katsoa sormien lävitse keittiönpöydän peittävää riemua parin päivän ajan. Olen aivan kummastuksissani. Elämä helpottuu hippusen kerrallaan.


Mitä korttien lähettämiseen tulee: ajattelen, että se on yksi rippunen historian ketjussa ja merkki siitä, että olette ajatuksissamme - muulloinkin kuin jouluna.

5.12.2014

Lumihiutaleen asu

Luistelevan piiperoiseni joulunäytös on viikon päästä ja luisteleville lumihiutaleille on määritelty yhtenäinen asu, johon eilen kävin metsästämässä osat. Kovin vähän pyörin vaatekaupoissa ja eilinen matkani oli silmiä avartava, jälleen kerran. Joulusesongin ollessa parhaimmillaan hyllyt notkuivat puf puf muhkeaa, vaahtokarkin makeaa ja niin kovin kutsuvan näköistä - kaukaa katsottuna.

Tietenkin minä kiinnitin huomioni neuleisiin. Silkoa sisältä! Kyseisten tuotteiden käyttöikä on kovin lyhyt. Niitä täytyy pestä, koska tekokuitu ei puhdistu pelkästään tuulettamalla. Ensimmäisessä pesussaan ne menettävät loistonsa: väri himmenee ja tuote nyppyyntyy. Pesussa on käytettävä huuhteluainetta, ettei sähköisyys haittaisi käyttöä. Muotoon ommellun sukan kantapää valahtaa käytössä jalkapohjan alle. Ilmakerros tietenkin lämmittää, mutta mikä lämpöarvo on nitisevällä tekokuituneulesukalla. Millaiseen kulutusmaailmaan kasvatamme nuoriamme? Pidä hetki, heitä roskiin ja osta uusi.

Neuleisiin olisi tarjolla niin ihania lankoja luonnonmateriaaleista! Jos ei itse osaa neuloa, on kaikissa kaupungeissa ammattiosaajia. Hankintahinta voi olla kalliimpi kuin himpulaneuleella, mutta tuotetta voi käyttää vuosia. Mietiskelin, että juuri uutisoitiin kuinka muovikassien määrää on vähennettävä seuraavien vuosien aikana. Kuka vähentäisi asusteiksi naamioidun muovin määrää? 

Äitini odotti minua neuloessaan tämän nutun ja hilkan - lähes 50 vuotta sitten.


3.12.2014

Uljas ratsu

Olin uljas, liehuvaharjainen ratsu vielä kaksi viikkoa sitten. Kirmasin lailla tuulen läpi lumisen maan. Vaan eilen saapui kohtaloni, lauha lounaisvirtaus, ja kutisti minut haamuksi entisestä loistostani. Mutta tiedän ystävieni minut jälleen henkiin herättävän, lumen saapuessa. Laukkaan ajatuksissain seuraavaan suvikeliin saakka. 

30.11.2014

Lakana hulmuten

... serkkuni juoksee muun kylän mukana kohti lähimetsää ja laulaa kulkeissaan itse sanoittamiaan lauluja kylän rouvista. Naapurin naisväki ei ole kovin iloinen uusia sanoituksia kuullessaan. Ilmahälytys on kuulunut, mutta äiti sanoo, että myö pysytään tässä. Samalla tavalla salama osaa iskeä puun juureen kuin mökkiinkin. 

Talvisodan alkamisesta on tänään kulunut seitsemänkymmentäviisi vuotta. Yllä kuvaamani tuokio on äitini muisto talvisesta ilmahälytyksestä - ei kuitenkaan heti talvisodan ensimmäiseltä yöltä. Kahden viikon päästä neljä vuotta täyttäneen tytön seuraaviin vuosiin näitä hälytyksiä on mahtunut useita. 

Kuu valaisee kulkijoita edelleen.

29.11.2014

Lumikeijut

... heräsivät työntouhuun ja levittivät valkean peiton kaunistamaan maiseman juuri sopivasti, kun Sopukan joulukierros käynnistyy huomenna. Tänään pakkaan menopeliini neuleita, joulumekot ja pelleriinit. Huomenna hurautan kahdeksitoista Kouvolaan. On niin hauska päästä jälleen tapaamaan tuttuja ja tuntemattomia. Ja mistä sitä tietää vaikka tonttuihinkin törmäisi. 

 
Museokorttelissa tapaamme!

25.11.2014

Narulla

Kirpputorilta pakastimeen, pakastimesta pesukoneeseen ja pesukoneesta kuivumisen jälkeen jatkokäsittelyyn. Minulla on neuleita, puuvillapaitoja ja idea. Sakset odottavat vahvoine leukoineen ja koneet kohentelevat surinasointujaan. Ennen joulua näen onko idea toimiva. On tämä työ joskus niin hassun hauskaa, viimehetken visiot varsinkin!

Namusia

23.11.2014

Sain kauniin maan

Ajattelin ajellessani, että kuinka onkaan satumainen maisema. Kaupunki- ja jopa tehdasmiljöö oli muuttunut vuorokauden aikana lumen ihmemaaksi. Näissä aatoksissain kuului autoradiosta yksi lapsuuteni mahtipontisimmista kappaleista; Sain kauniin maan eli teema elokuvasta Exodus, säveltäjänään Ernest Gold.

Kotiin tultuani kaivoin esiin tiedot kyseisestä kappaleesta. En niinkään muistanut elokuvaa vaan musiikin. Ehkä musiikki on syöpynyt mieleeni hurjan kuvamateriaalin vuoksi. Lapsuudessani ei elokuvilla ollut ikärajoja, joten olen lännen- ja sotaelokuvien konkari ja niissä, jos missä, on ihokarvoja nostattavaa musiikkia.

Kyseinen kappale on kuulunut muutamien tanssimuusikoiden ohjelmistoon. Juuri sopivalla tempolla (ei nopea, ei hidas) sitä on mukava tanssia ja lyriikka on hieno.

19.11.2014

Mielikuvamarkkinointia

"Oikea joulu" "Aito joulu" "Valkea joulu" jauhaa markkinointikoneisto kiihtyvällä tahdilla. Vuodesta toiseen samat argumentit somisteenaan kauniit kuvat huurrettuine kulmineen. Ja minun pitäisi vääntäytyä samaan kuorolaulantaan. Kuka määrittelee mikä on aito ja oikea?

Minulle aito ja oikea on ihminen tuotteen takana ja ihminen, joka tuotetta käyttää. Pidän kauniista kuvista, mutta tuotekuvassakin aidoin on kuvaaja, joka tuskissaan yrittää keksiä uutta kulmaa otokseensa, viestiinsä. Aito on myös ihminen mainostekstin takana; repimässä hiuksiaan, kun ei keksi joululle pariksi muita sanoja kuin yllä mainitut. 

Olen joskus miettinyt, että olenko niin narussa vedettävä lammas, että huokailen jokaisen huurteisen kynttiläkuvan kohdatessani. Pidänkö siitä aidonoikeasti vai olenko ainoastaan hyvin opetettu. Näine ajatuksineni minun pitäisi paahtaa Sopukan joulumarkkinointia. "Tähän kohti tyhjä hiljaisuus"

Mutta lumihan on aidonvalkea, oikeasti. 



16.11.2014

Kuurankulkijan shaali

Kuurankulkijan shaali valmistui materiaalinaan kaksi kermanväristä lankaa. Suloisesti lämmittäen shaali kuljettaa kuurankulkijan ystävän kohti tulevaa talvea. Aivojen mutkassa lojunut suunnitelma oli valmistuttuaan tekijällekin mukava yllätys, neulenamu.

14.11.2014

Jo 200.

Olen ollut ahkera, mielestäni. En ehkä niin loistelias kuin toivoisin ja laatukriteeritkään eivät kaikki täyty, mutta on ollut hauska kirjoittaa. Mielessäni soi Bonanzan tunnusmusiikki, kun kirjoitan jo kahdettasadatta kertaa. 

Kollegani jakoi Facebookissa Yle Etelä-Savon uutisen, jossa kiinnitin ensimmäiseksi huomioni kirjoittajan nimeen. Etu-sukunimikaimat pysäyttävät aina, mutta Minna Kaipainen on oikeasta asiasta huolissaan. Kiinnostuneena odotan ensi vuotta, kun esikoiseni aloittaa viidennen luokkansa; valmistavatko he vielä lapaset. Saattaapa joku ajatella, että miksi pitäisi, käsineitä saa kaupasta. Eikä kauppaankaan enää tarvitse vaivautua, voi tilata netistä. Miksi lapsiraukkojen tarvitsisi tuhlata aikaansa viidellä puikolla pakertamiseen? Henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin vuoksi, tutkitusti. 

Kaimani puhui käsityön opetuksesta peruskoulussa ja yliopistossa. On vielä ammatilliset oppilaitokset, joista valmistuu käsityöammattilaisia. Vierailin entisessä opinahjossani ja siinä luokassa, jossa minä opettelin käyttämään neulekonetta, nykyopiskelijat istuivat kampauspäät seuranaan ja ompeluluokka oli suuri sovitus- ja kuvaustila. Nuoret opiskelivat stailaajiksi. Käsityönä valmistettu tuote on usein pieni, nopeasti valmistuva ja siksi edullinen. Koska yrittäjän on mietittävä kannattavuutta, saavuttaa hän tavoitteen tuotteella, johon ei tarvitse käyttää paljon materiaalia eikä aikaa. Menee ehkä joskus ammattilaisiltakin sinne kaimani pelkäämän askartelun puolelle. 

Pepin olen valmistanut koulun käsityötunnilla ehkä toisella luokalla.

13.11.2014

Karavaani matkaa

... tänään kohti Tamperetta. Käsityöyrittäjät eri puolilta Suomea rakentavat aarreosastonsa Tampereen messukeskukseen, jotta huomenna klo 10 avataan ovet Euroopan suurimpaan käsi- ja taideteollisuustapahtumaan. Iloinen, värikäs ja yllätyksellinen tapahtuma on vienyt sydämeni aina siellä vieraillessani. Ota mukaasi avoin mieli ja lähde tutustumaan taitaviin suomalaisiin tekijöihin.

Käsityökortteli on myös mukana!

11.11.2014

Pakkasuusimmat

Sinisen Sopukan pakkasuusimmat ovat valmistuneet. Ei ole tonttu kadottanut lakkiaan vaan pakkasnamuille on valmistunut tötterö tai talvikeijulle kuljetin. Uutukaiset matkaavat Minnan völjyssä Kouvolaan, Strömforsin ruukkiin ja Haminaan, tapahtuma-aikataulun mukaan.

7.11.2014

Joulumusiikkia

Jo muutaman vuoden ajan minulla on ollut tapana ostaa itselleni uusi joululevy. Perinteinen CD valmiiksi mietittyine kokonaisuuksineen. Rajattoman joulumusiikki on soinut jossain vaiheessa talossamme kesät talvet piiperoiseni toimesta. Kyseinen levy on saanut olla rauhassa jo tovin, joten ehkä kaivan sen esiin jälleen piparileipojaisiin.

Tällä kertaa hieman mietitytti levylaarin äärellä. Mielelläni ostaisin suomalaisen artistin levyn, mutta tänä vuonna, kuten viime vuonnakin, nappasin käteeni musiikkia merten takaa. Celine aloittaa suosikillani "O Holy Night" ja joulumarkkinavalmisteluni saavat uutta virtaa. Muuten kokoelma on aikamoinen sillisalaatti, mutta jaksaa hilipatihippaniakin alkutahtien virralla. 

Omatoiminen kielikylpy englanninkielisen musiikin voimalla. Samoin kuin luen ruotsinkielistä aikakauslehteä muistutellakseni itselleni toista kotimaista. Mikä olisi se saksankielinen pikkupuuha, jolla virittelisin muistiani tämän kielen osalta - ehkä neuleohjeet. 



5.11.2014

Tähti -kauluri

Joskus avaruusaivoni ovat jumissa ja aika menee tuhertaessa. Ei meinannut tästä neulotusta kappaleesta tulla pulkkistakaan, mutta tuli kauluri, yksi ja ainokainen omaan käyttöön. Vaikka ylimääräisen ajan poistaisi tulee sarjanakin tehtynä liian pitkäpiimäinen eli ei taloudellisesti kannattava tehdä. Siksi saattekin noin ohjeen - uskon teidän selviytyvän. 

Lankana Pirtin kehräämön 110 tex x4, väri nro 4. Tein koneella eli puikot olisivat n. 2-2,5, jos teet paksummilla puikoilla vähennä silmukkamäärää. Paras vaihtoehto on, että neulot mallitilkun, mittaat pääsi ympäryksen, valitset saamiesi tietojen pohjalta viidellä jaollisen luvun ja neulot tällä silmukkamäärällä. Saat itsellesi sopivimman kaulurin tai lapselle voi tehdä oman, hänen mitoillaan. Mallikaulurin mitat ovat: ympärys 50 cm, korkeus 13 cm + virkattu 2 cm.

180 s sileä oikea suljettuna neuleena 60 krs. Koneneulos on 3 o 2 neulaa pois työstä eli puikoilla neulottaessa 60 krs neulottuasi pura 2 s aina 3 s välein tai vaihtoehtoisesti voit neuloa koko kappaleen 3o 2n neuloksena. Päättele.

Leikkaa joustavasta neuloksesta vuoriksi neulotun kappaleen kokoinen pala. Ompele vuorikankaan pystysauma. Laita neuleen ja neuloksen oikeat puolet vastakkain ja ompele kaulurin yläreuna kiinni. Käännä sauma nurjalle ja höyrytä. Ompele vuorin toinen reuna nurjalle taitettuna neuleen alareunaan. Höyrytä.

Virkkaa lopuksi alareunaan: 2 kjs, 2 puolipylvästä, ydistä 3s yhteen       2kjs, kiinnitä nypyksi yhdistettyjen pylväiden kärkeen      2 piilosilmukkaa vasenta pylvästä pitkin alas      2 piilosilmukkaa neulekappaleen reunaan     tee uusi pylväskolmio nyppyineen     jatka näin koko reunan ympäri. Päättele lanka. Höyrytä. 

Kaulurisi on valmis. Ota minuun yhteyttä, jos ohjeaivoitukseni tuntuvat kummallisilta. 


 

3.11.2014

Ensimmäinen vuosi

... on kulunut ripi rapi vauhtia ensimmäisestä ilmaantumisestani blogikirjoittajien sankkaan joukkoon. On ollut mukava kirjoittaa, vaikka vain pienesti. Joskus menneisyydessäni olin ahkera kirjoittaja ja nyt, nykytekniikan myötä, olen saanut takaisin hippusen ominta itseäni. Kiitos teille kanssakulkijat, kun olette malttaneet tuokioksi pysähtyä Sinisen Sopukan kuulumisien äärelle.

Ensimmäisellä sivullani, vuosi sitten, komeilevat Triangeli -huivit ja näinollen moni uskoi löytäneensä uuden neuleblogin. Olen pahoillani, jos tuotin pettymyksen. Kirjoitukset kulkevat yrityksen eli elämäni vuodenkierron mukaan eli neuleiden lisäksi häärään taimien ja mukuloiden kanssa, sisällä ja puutarhassa. Tällä hetkellä Sinisen Sopukan Minna valmistautuu tulevan joulun myyntitapahtumiin ja hoitaa samalla harrastuskuljetuksia.

Kuten tiedätte, tulee minulle tieto lukijamääristä ja -sijainneista. Jos olisin markkinointihai, käyttäisin näitä tilastoja hyväkseni, mutta minussa ei ole mitään haihin viittaavaakaan. Tutkailen tilastoja ja mietiskelen, onko maan äärissä istuva lukija siellä asuva suomalainen vai maan alkuperäisasukas. Mukava kuitenkin, että kartta vihertää niin laajalta alueelta. Jos olet rohkea ihan ilman rokkaakin, laita toisinaan minulle viesti kommenttikenttään. Koska taloudestamme ei sitä haita löydy, ei sinun tarvitse pelätä, että sähköpostisi tukkeutuisi. 

Doing - toinen blogivuosi on paukautettu alkaneeksi. Kiitos sinulle, lukijani.


Äitini Sorja -kaavan mallikuva 1950 -luvulta edustaa, omakuvien puutteessa, minua, historiaan hurahtanutta käsityöyrittäjää.

1.11.2014

Happy Halloween

Kahdeksanvuotias Haamulumikuningatar lepakkoineen toivottaa teille rauhaisaa pyhäinpäivää. 



 Lepakko karkkiaarteen vartijana.

29.10.2014

Kävi niin,

että huppari vei taskussaan pesuun tyttäreni puhelimen. Tarkistan kyllä taskut ennen pyykkikoneen lataamista, kuten kunnon huushollerskan kuuluu, mutta huppari oli minua ovelampi. Kolistelivat pesuohjelman läpi - huppari ja puhelin. Vaate on edelleen käyttökuntoinen, mutta puhelin vain hengetön muisto entisestä. Ongelmaan ei ollut muuta ratkaisua kuin hankkia talouteemme uusi puhelin. Tyttäreni sai minun entisen aarteeni ja minä siirryin viimein nykyaikaan. Älykäs puhelimeni tutustuu juuri uuteen kotiinsa. 

Kuvassa olevan huivin ohjeen löydät täältä .

24.10.2014

Pohjoinen ulottuvuus

... tarkoittaa minulle kaukaisuudessa sinisenä siintäviä vaaroja, lumitimanttien koristamia koivunoksia, hötkyilemättömiä ihmisiä ja punaposkisia piiperoisia mäenlaskussa. Pohjois-Karjala, Kainuu, Koillismaa, Lappi ja Pohjois-Savo - olin kotonani. Kilometritolkulla metsiä ja soita - on meillä suomalaisilla ainakin ilmaa mitä hengitellä.

Koneet täällä huokailevat hyljättyinä. Arki käynnistyy jälleen maanantaina. 


Piiperoiset 5 -vuotiaan komistuksen, Maran, kyyditettävinä.

14.10.2014

Ennen unta

Ei ole tietoa riitteestä vielä näillä nurkilla. Edellinen tarina on yksi äitini muistoista, jonka olen pieneksi tarinaksi puristanut. Suullinen perimätieto pysyy itselläni muistissa, jos talletan sen muuallekin kuin aivojeni sopukoihin. Perimätiedon säilyttäminen suullisesti on omassa kulttuurissamme ehkä perheen traditioista riippuvainen tapa. Muistan lapsuudestani Alex Haleyn Juuret -kirjasta tehdyn TV -sarjan ja olen lukenut kirjoja, joiden tarina sijoittuu Afrikkaan. Useissa näissä kerrotaan kuinka suvun ja kylän historiaa on tallennettu suullisesti, kun muuta mahdollisuutta ei ole ollut. Iltaa on istuttu tarinoiden. 

Kolmekymppisenä lempiharrastuksiini kuului istuskella kirkkoherranvirastojen tutkijankammioissa selaamassa mikrofilmejä vanhoista kirkonkirjoista. Suomalainen täsmällinen arkistointijärjestelmä on herättänyt usean suullisena perityn tarinan henkiin. Minulla on pino lähdeaineistoa, mikä odottaa jatkokäsittelyä joskus tulevaisuudessa. Koistinen, Määttä ja Otronen -juurakoita olen kolunnut hitusen. 

Mennäkseni otsikkoon, voisi siihen lisätä myös L -kirjaimen. Puutarhani uinailee pian, mutta häikäisee vielä väreillään. Kuvassa eturinne komeassa syysvärissään. 

12.10.2014

Riite

Olemme jo usean päivän ajan tarkkailleet läheisen suolammen jäätymistä. Rannan riite on viimein levittäytynyt kattamaan koko lammen ja pian pääsemme koettamaan jään kantavuutta. Parhain aika luistella on ennen kouluun lähtöä. On herättävä kukkoakin aikaisemmin. Äiti papattaa hupsutuksista viritellessään tulta uuniin, kun minä veljeni kanssa varustaudun lähtöön. Monot jalkaan ja terät mukaan. Naapurin Onni tavoittaa meidät metsäpolulla.

Tähdet tuikkivat ja hento lumikerros valaisee suolammen mustana kiiltävän pinnan. Pojat kiitävät jo jäällä, kun minä vielä asettelen teriä paikoilleen. Minua hieman hirvittää. Jää näyttää kovalta, mutta vesi väreilee jään alla ja silloin se kuuluu, molskahdus. Veljeni huutaa, että Onni hukkuu. Minä sotkeudun luistimieni remeleihin. On juostava hakemaan apua. Hätä kuristaa kurkkuani ja jalat painavat. Kuulen huohotusta takaani, kun veljeni raahaa märkää ja pärskivää ystäväämme. Hänet on saatava lämpimään, äkkiä.

Sinne jätimme Onnin, kotiovelle. Selkämme takaa kuulimme Onnin äidin läksytyksen, mutta omalle äidillemme emme sanoneet mitään. Kylä tarinoi yhtä nopeasti kuin itse kertoisimme. Keräsimme läksyt kainaloomme ja lähdimme kouluun. Onni katsoi ikkunasta, vilkutti. Ainokaiset vaatteensa kasteltuaan hänellä on tänään kotipäivä.

Tapahtumasta on kulunut seitsemänkymmentä vuotta. Muistan vielä tähdet, jään ritinän ja rintaa puristavan hädän. Me selvisimme.

10.10.2014

Jalkojemme alla

Moniko meistä tulee miettineeksi, että historia on ympärillämme jokapäiväisessä elämässämme. Kaikkea kiinnostavaa ei ole merkitty ruskeilla nähtävyyskylteillä. Päivittäin suhaan autollani Suurta rantatietä pitkin. Jokunen Kuninkaantie -kyltti matkan varrella ilmoittaa tien historiallisesta asemasta, mutta esimerkiksi Eskolassa mutkainen tiepätkä on aitoa vanhusta ilman kylttejä. 

Kalliojälkiä pohtiessani tuli mieleeni kuinka anoppini vei meidät katsastamaan ristiä kalliossa Ristinkalliolla. Anoppini marjamättäiden lähettyvillä, Vanhan Viipurintien varrella on kallioon hakattu rajamerkki, selvästi näkyvänä haamuna menneisyydestä. Tai kuinka kallio muistaa missä vesi oli vielä 1950 -luvulla ennen vesivoimaloiden altaita tyhjentävää voimaa. Katsellaan ympärillemme.

 Ristinkallio

Tirrinniemi

8.10.2014

Jälki kalliossa

Suru, murhe
itku, parku.
Yksinäinen hiljaisuus,
kun metsän takana
virtaa elämä.