Sininen Sopukka Shop

5.12.2013

MUMMOJEN HUIVIT

Elin lapsuuteni 1970 -luvulla ja ilokseni sain tutustua kolmeen  isovanhempaani. Ukkini olivat menehtyneet jo ennen syntymääni, mutta minulla olikin valttikorttina pihapulinoissa KOLME isoäitiä. Vanha mummo, isäni mummo Ida Augusta oli syntynyt 1889, äitini äiti Leena Maria syntyi 1890 ja isäni äiti Elvi syntyi 1910. Heidän mukanaan minä olen saanut piiiiitkän pätkän koettua historiaa ja muotia.

Mummoistani kukaan ei kulkenut housuissa. Vanha mummo ja Leena mummo pukeutuivat aina, kesät talvet, mekkoon. Elvi mummo, nuorimpana, saattoi mekon lisäksi käyttää puolihametta ja paitaa. Talvipakkasilla muistan pohtineeni eikö mummojeni jalkoja palele. Toki heillä oli villahousut, mutta säärten peittona ainoastaan sukat. Esiliina oli jokapäiväinen asuste.

Ja ne huivit, kesällä puuvillaa ja talvella villaa, olivat arkikäytössä aina päässä. Huivi solmittiin leuan alta tai huhkimishommissa niskan takaa. Muistan Elvi mummoni, punaposkisena kuin puolukka, kanssamme marjassa. Marjastusasuna oli mekko, neuletakki, varrestaan käännetyt kumisaappaat ja ruutuhuivi niskasta solmittuna. Toki kylille lähdettäessä sonnustauduttiin hattuun, mutta huivi oli silloinkin mukana, silkkisenä kaulalla.

Kuinka oikeassa mummoni ovat olleetkaan. Huivi on miellyttävä, lämmin ja monikäyttöinen. Oma Triangelini on ollut käytössä jo kolme talvea ja parempaa talvipäähinettä saa etsiä. Se ei lytistä hiuksia, on helppo keikutella kauppareissuilla päähän-alas-päähän, toimii kaula- ja hartialiinana ja selkäänikin olen sillä lämmitellyt. Asiakkaat monesti naurahtavat, kun kerron solmivani Triangelin leuan alta kiinni ja viimassa tiukkaan solmuun. Mummojahan he silloin ajattelevat, mutta esiäidit ovat olleet viisaita.


Kuvassa isoisoäitini Annastiina. Hän syntyi 1864 ja on ollut huivimuodissa mukana koko elämänsä. Häntä en ennättänyt tavata.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sopukan supinoita